Käytössä olevat standardit, 26″ 27,5″/650B ja 29″
Maailman foorumeilla vannekokodebatti käy kuumana ja pyörävalmistajat esittelevät innolla uusia malleja uudessa välikoossa. Tässä artikkelissa nopea tiivistys siitä mitä debatti sisältää ja miten se voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta itse kunkin elämään. Ettei kukaan pety lukemaansa, niin heti alkuun tämä artikkeli perustuu muualla julkaistujen juttujen ja niistä käydystä keskustelusta poimittujen kokemusten analyysiin.
Markkinoilla on siis kolme vannekokoa joita myydään maastopyöriin, ISO/ERTRO 559, eli renkaan pedin halkaisija 559mm, joka tunnetaan nimellä 26″, ISO 622, eli 700C eli 28″ (maantiepuolella) tai 29″ (maastopuolella) ja myös niner tai 29er, tuttavallisesti ”wagon wheel” ja uusin tulokas ISO 584, eli 650B eli 27,5″, myös ”tweener”. (ks. Sheldon Brown, itse asiassa aikojen saatossa vannekokoja on ollut liki lukematon määrä, mutta ei mennä nyt niihin)
Jos joku laskee tuumakokoja ja toteaa että eihän niissä ole mitään järkeä, niin on ja ei. Nimittäin ne ovat noin karkeasti geneerisen renkaan ulkohalkaisijoita tuumina, samalla tavalla kuin ranskalaisen nomenklatuuran mukaiset 650 ja 700-sarjat ovat halkaisijoita milleinä, vaikka todellisuus ei renkaan koosta ja vanteen leveydestä riippuen ihan satukkaan aina kohdalleen (vrt. kuvateksti). Nimellisiä tuumakokoja käytetään paljon, koska amerikkalaiset vierastavat millikokoja ja ilmeisesti erityisesti ranskalaista 650B nomenklatuuraa.
Historiallisesti 559 valkkaantui maastopyörien vannekooksi koska aikanaan sen kokoisia maastoajoon sopivia renkaita sattui olemaan tarjolla ja ne vakiintuivat, luultavasti sen takia että 559 kiekot toimivat käytössä sen verran hyvin ettei ei ollut ainakaan välitöntä tarvetta etsiä uusia vaihtoehtoja. Ilmeisesti ajatus toisesta vannekoosta on itänyt pitkäänkin, koska väittävät esim. Ritcheyllä on ollut 584-kiekkoinen pyörä jo 70-80 -luvuilla, puhumattakaan muinaisista eurooppalaisista jotka ajoivat pokkana maastossa cyclocrossia ja muutakin pitkään omilla 700C eli 622 ja 650B eli 584 -kiekkoisilla pyörillä ennen kuin maastopyöristä puhutiin mitään. Isopyörän unohdettuina esitaistelijoina ainakin Geoff Apps ja Cleland Cycles sekä Bianchi olivat 80-luvun lopulla isopyöräisen maasturin kanssa markkinoilla.
”Uusista” standardeista 622 aloitti 2000-luvulla alkaneen ja nyt käynnissä olevan vannekokovallankumouksen. Maastopyöräilyn pioneer Gary Fisher oli 622:n asialla 2000-luvun taitteessa ja on tullut jonkinlaiseksi isopyörän isäksi monen mielessä. Kaiketi Fisher sai ajatuksen nimeen omaan Clelandin pyöristä. Fisher kehitteli isopyöräisiä maastureita omalla merkillään, joka sittemmin sulautui Trekiin. 622:n kaupallinen menestys alkoi tuossa 2007 jälkeen ja varsinainen läpimurto 2010-luvulla jolloin isot valmistajat alkoivat tuomaan joukolla markkinoille isopyöriä. 584:n puuhamiehenä ja taustavaikuttajana on ollut Kirk Pacenti, joka alkoi puuhailemaan uutta kiekkokokoa markkinoille jokunen vuosi Fisherin jälkeen. Näyttää että 2013 tai 2014 on 584:n läpimurtovuosi, koska suuri osa eturivin maasturimerkeistä on tuonut markkinoille yhden tai useamman mallin uudessa välikoossa.
Mitä eroa erikokoisilla kiekoilla on?
Hyvin tiiviisti faktat kiekkokokojen eroista tiivistyvät kolmeen olennaiseen seikkaan. Ensinnä peruskokoon 559 verrattuna 622-kokoinen kiekko vierii paremmin esteiden. Sanotaan että kohtaamiskulma (angle of attack) on pienempi. Toiseksi, suurempi kiekko on käytännössä välttämättä myös painavampi ja koska suurempi paino on isommalla kehlää, kiekolla on suurempi hitausmomentti. Tästä seuraa että sen kiihdyttäminen pyörimään vaatii enemmän energiaa, mutta se myös pitää vauhtinsa paremmin. Kolmanneksi isommasta renkaan kehästä seuraa, että saman levyisellä kumilla käytännössä enemmän tilavuutta, ja mahdollisuus käyttää alempia paineita ja siten kosketuspinta alustaan on suurempi, eli pitoa vaikkapa nyt teknisiin nousuihin on enemmän. Uusi välikoko on jostain siitä välistä. Hyvä ja tiivis selvitys esim. Banshee Bikesin blogissa (linkki osaan 1/3). Kannattaa huomata, että erot eivät numeroina ole mitenkään valtavia elleivät suorastaan pieniä, mutta eroa nyt kuitenkin on.
Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Mistä tässä sitten kiistellään? Paljon on kulutettu kaistanleveyttä sen todistamiseen, että joku näistä kokostandardeista olisi jotenkin yleismaailmallisesti parempi ellei paras. Tätä ajatelua tietenkin siivittää se, että uusien kokojen markkinoinnilla on tapana esittää tietenkin uutuudet suurena edistysaskeleena. Ja tietysti jokaisella vannekoolla on faninsa. Spektrin toisessa päässä ovat ”26” foo laif” tai kotoisemmin ”ainaki on kakskutosella ajettu, eikä oo muuta kaivattu”-porukka ja toisessa sanoisinko käännynnäiset.
Argumentoinnin linja näyttää olevan pääsääntöisesti sellainen, että isompien kiekkojen kannattajat väittävät teoriaan ja/tai faktoihin sekä omaan kokemukseen perustuen että 622-pyörät ovat nopeampia maastossa. Tähän argumenttiin on myös jonkin verran vaihtelevan tasoista mittausaineistoa ja paljon anekdootteja (ks. linkit lopussa). Esim alla on videotiivistelmä (osa 2/2)hyvin pienellä otannalla, mutta erinomaisella tutkimusasetelmalla, kerätystä aineistosta, jonka johtopäätös oli, että 622 on nopein XC-maastossa, ja yllättäen toisena on 559. Vieläpä niin että 559 olisi aavistuksen nopeampi alamäessä, vaikkakin silloin kuski joutuu tekemään enemmän töitä.
Joka tapauksessa cross country kisoissa suuntaus on ollut jo muutaman vuoden kohti isompia kiekkoja. Tämä nopeus tullee kansanviisauden mukaan tuosta koon tuomasta vierivyydestä, 622-kiekko ei tökkää esteisiin niin helposti ja ei vaadi niin aktiivista pilotoinitia pahassa maastossa. Vauhdin pidossa varsinkin alamäkeen auttanee myös hitausmomentti. Toinen mitä paljon mainostetaan on sitten parempi pito esim. teknisissä nousuissa. Usein näkee väitettävän että isopyörällä pääsee ylös mäkiä mitä ei pienillä koskaan. Tosin suurempi renkaan konktipinta ei luultavasti ole tähän selitys, koska samalla rengaspaineella ja kuskin painolla renkaan kosketuspinnan maahan täytyy olla saman kokoinen pianta-alaltaan, vaikka isommalla kehällä kosketuspinta voi olla pitkänomaisempi (vrt. Bansheen Bikes, op. cit.).
Näistä ominaisuuksista johtuen isopyörää kehutaan esim. aloittelijalle sopivaksi ja luottamusta herättäväksi. Kääntöpuolena sitten tästä voi seurata monsteriauto-tuntuma. Vastustajien leirissä väitetään että isopyörä on kankea ja rullaa tylsän eleettömästi esteiden yli. Tätä monesti kokeneet maastokuskit karsastavat; isopyörää ei ole yhtä helppo heittää mutkaan, se ei hyppää yhtä iloisesti jne. Teknisessä maastossa ja aktiivisen kuskin alla siis isopyörän hyvät puolet muuttuvat huonoiksi. Tähän yleiseen mielipiteeseen isona vaikuttajana on edellisten sukupolvien isopyyörät joissa geometria ei ollut kohdallaan. Isopyörän huonoon maineeseen lieneekin yhtenä syynä se, että geometrian hakemiseen kohdalleen meni jokunen pyöräsukupolvi.
Isot kiekot myös osaltaan rajoittavat geometriaa ja erityisesti täysjoustopyörän takajouston matkaa. Harvoja poikkeksia lukuun ottamatta isopyörissä ei yleensä ole enempää kuin n. 5″ eli 120-130mm takajoustoa (alkuvuodesta 2014). Poikkeusena säännöstä tiettävästi ainakin isopyöräiset Specialized Enduro, Niner WFO ja Lenz LunchBox, jotka ovat 6″/150mm takajoustolla ja välissä Santa Cruz Tallboy LT 140mm joustolla. Lisäksi isojen kiekkojen pakkaaminen pienirunkoiseen pitkäjoustoiseen pyörään on yksinkertainen mahdottomuus. Tahtoo siis olla, että isopyöriä ei oikein tuppaa olemaan pienikokoisille kuskeille. Välikoon kuningasajatuksena on saada isompien kiekkojen edut, lähinnä vierivyys, mutta säilyttää leikkisä käytös mahdollisuus tehdä pienempiä ja pitkäjoustoisia pyöriä.
Mitä tällä on väliä? – minkä kokoiset kiekot minun pitää valita?
Mitä tästä sitten kostutaan? Ensinnäkin se, että keskustelujuonne mikä on paras jossain absoluuttisessa mielessä ei ole hedelmällinen. Tähä asti keskustelu on keskittynyt aika paljon vierimisen ja nopeuden ympärille, ehkä koska se on helpoiten mitattava suure joka liittyy asiaan. Lisäksi pitä muistaa, että kiekkokoko ei ole usein ainut muuttuja vertailussa, vaan monesti varsinkin itse kunkin omissa testeissä verrataan geometrialtaan, rungoltaan ja osiltaan hyvin erilaisia fillareita keskenään, joissa kaiken muun erilaisuuden lisäksi sattuu olemaan erikokoiset kiekot. Nämä mittaukset on varsin helppo ampua alas aineiston ja menetelmän heikkouden takia, koska yhtään kohtuulisen suurella joukolla toteutettua neutraaleilla vertailupyörillä ajettua pitkäaikaista koetta ei ole minun silmiin raportoitu.
Nopeus ei kuitenkaan ole ei-kisaavalle harrastepyöräilijälle välttämättä keskeisin pointti. Nimittäin nopeus ei ole kaikkea, vaikka 622 kiekko vierisi parhaiten. Mukaan pitää laskea myös kiekkojen hitausmomentti ja myös fyysinen koko. Toinen keskustelun juonne on vaikeasti mitattava hauskuus, joka on sitten johtava vasta-argumentti isompien kiekkojen paremmuudelle. Hauskuus näyttää muodostuvan pienempien kiekkojen paremmasta kiihtyvyydestä ja siitä että pienipyöräinen fillari on helpompi rakentaa kompaktiksi ja ketteräksi.
Mielipiteet välikoosta kulkevat jotakuinkin jatkumolla ”aito parannus 559:n yli ja hyvä kompromissi ääripäiden välillä” – ”turha viritys koska meillä on jon 559 ja 622, ja välikoko on typerä kompromissi”. Tekemättä varsinaista määrällistä sisällönanalyysiä, toimitetut jutut ovat tuolla positiivisemmassa päässä, karkeasti 2/3 positiivisia ja kommentit noin puolet positiivisia. Yleisesti näyttää vielä olevan niin että kriittisistä puheenvuoroista noin puolet on melko neutraaleja ”en huomannut käytännössä mitään eroa 559 ja 584 välillä” ja toinen puoli keskittyy vihaamaan uutta tulokasta vaihtelevin perustein.
Taustalla kovemmassa kritiikissä välikokoa vastaan vaikuttaisi keskimäärin olevan teoria tai pelko siitä, että 559 pyörät ja osat katoavat markkinoilta jonkinlaisen valmistajian masinoinnin ansiosta ja/tai että koko välikoko on nimen omaan valmistajien yhteinen juoni saada kaikki ostamaan uudet rungot, kiekot ja haarukat tai mieluummin koko pyörät. 559:n katoamista joku on ehtinyt povaamaankin, mutta vastaavasti on sanottu että olemassa olevaa kalustoa 559 kiekoilla on jo valmiiksi valtavasti, joten on luultavaa että varaosia kuten kiekkoja ja renkaita saa vielä pitkään jos kalusto pysyy liikkeessä. Ottamatta sen enempää kantaa sukupuuttohypoteesiin, näyttää kuitenkin siltä, että uudessa välikoossa ei ajo-ominaisuuksien puolesta häviäkkään mitään, joten jos on ostamassa uutta fillaria sillä tavalla puhtaalta pöydältä että tallissa ei ole esim. isoa nippua 559-renkaita ja varakiekkoja jotka menevät hukkaan, niin välikokoa ei kannata sulkea poiskaan.
Jonkinlainen synteesi vahvuuksista ja heikkouksista voisi olla, että 622 isopyörä sopii vähintään keskimittaisille ja vahvanpuoleisille kuskeille, joille kiihdytyksissä tarvttava suurempi voimantarve ei ole ongelma, ja jotka haluavat hakea reipasta vauhtia ja arvostavat rullaavuutta, eivätkä niin välitä ketteryydestä ja temppuilusta. Vastaavasti isopyörällä on etunsa myös aloittelijalle, taannoisessa Fillari lehden testissä nimen omaan telstiryhmän vähemmän kokeneet valkkasivat isopyörän koska se oli luottamusta herättävä teknisessä maastossa. Vastaavasti pienemmät 559mm kiekot sopivat aktiivisille ja teknisille kuskeille, jotka haluavat kevyesti kiihtyvän ja leikkisän pyörän, eivätkä niin välitä rullaavuudesta vaan ottavat mieluummin ketteryyden. Vastaavasti 622 suorille poluille, tiukkaan kannon kiertoon 559. Se mihin uusi 584 välikoko tässä jatkumossa osuu, riippunee pyöräkohtaisesta toteutuksesta, mutta näyttää että yo. näppituntumajakauman mukaan kohtuu suuri osa kuskeista kokee saavansa välikoossa pienen pyörän ketteryyden ja silti ainakin osan isopyörän rullaavuudesta tai ainakaan eivät häviä ominaisuuksissa. Kannattaa siis kokeilla jos kohdalle sattuu. Nopeuden ohella keskeistä valinnassa on joka tapauksessa oma ajotuntuma, esim. MTBR:n kokoamassa paneelissa todettiin oivaltavasti, että rengaskoon valinnassa kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja heikkouksia ja valita pyörä joka vaimentaa omia heikkouksia ja tukee vahvuuksia; jos on pelkää tökkäämistä ja haluaa vierivyyttä niin sitten isopyörä ja vastaavasti jos kokee olevansa kankea kuski ja haluaa kehittää ketteryyttä niin pikkupyöräinen.
Lopuksi lisää debattia jota ei ole erikseen viitattu:
http://www.bike198.com/26-vs-29-mountain-bike-debate/
http://www.bikemag.com/gear/exclusive-26-inch650b-death-match%E2%80%A6with-puppets/
http://www.slowtwitch.com/Tech/Wheel_Size_Wars_3682.html
http://reviews.mtbr.com/26er-or-29er-which-was-faster-at-the-24-hours-in-the-old-pueblo
http://www.bikemag.com/news/exclusive-war-of-the-wheel-sizes/
http://www.pinkbike.com/news/26-vs-275-vs-29-Wheels.html
http://www.mbaction.com/Main/News/26er-Versus-29er-The-Shootout-Youve-Been-Asking-Fo-4713.aspx
http://reviews.mtbr.com/picking-the-perfect-enduro-bike-which-wheel-size-is-right-for-you
Kartturin kahinat 