Randstad ralli

Tämän oleskelun aikana retkaily on kuljettanut tässä enemmän ja vähemmän ympäri Randstadia, siis rengaskapunkia. Karkeasti Ranstad on rautatie ja moottorietieverkoston muodostama rengas joka käsittää ringin Amsterdamista Utrechtin kautta Rotterdamiin ja Haagiin ja takaisin Leidenin kautta Aatamiin.

Tuossa aiemmin kirjoitin jo erikseen jutut Amsterdamista, Delftistä ja Goudasta. Gouda ei tosin kuulu Randtstadiin, mutta on kuitenkin matkailun kannalta kiinnostava paikka. Näiden jälkeen jälkeen jää vielä hyvä määrä maininnan arvoisia kohteita, joista osassa olen käynyt mutta on jäänyt juttu kirjoittamatta. Tässä paikkailen nyt tätä lovea yhdellä isolla jutulla, mutta varmaakin monia mielenkiintoisia juttuja jää listaamatta joten tämä ei ole mikään tyhjentävä listaus vaan enemmänkin lisäke esim Wikitravelille tai Alankomaiden matkailuinfolle. Tässä jutussa esiintyvät lähimmistä alkaen Rotterdam ja s’Gravenhage, eli tuttavallisemmin Den Haag ja sitten renkaan toisella laidalla Utrecht. Haagin ja Amsterdamin väliin jää vähän pienempi Leiden.

Rikas Rotterdam

Rotterdam on tunnettu tietysti maailmanluokan satamasta, mutta myös maailmanluokan arkkitehtuurista. Rotterdamin kaupunkikuva on niin sanotusti rikas ja elävä niin arkkitehtuuriltaa kuin tapahtumiltaankin. Ehkä suurimmat matkailuvaltit mitä kaupungilla on markkinoitavana eri muodoissa ovat tapahtumat, arkkitehtuuri ja jossain määrin satama.

Arkkitehtuuria voi ihailla Arkkitehtuuri-instituutissa ja oppaan tai opaskirjan kanssa ihan kaupungissakin. Kaupunkia voi myös käydä ihmettelemässä Euromastissa ja tuossa Maasilla tai Niuwe Waterwegillä voi risteillä ihaillen satamia. Tosin ”satama” on aika lievästi sanottu, jos mietti useimpia suomalaisia satamia vertailukohtana. Rotterdam on aika kaukana sisämaassa, Pohjanmereltä on Erasmussillalle reilut 20 kilometriä noin nopeasti kartasta vilaistuna ja jotakuinkin koko tuo matka on Rotterdamin satamaa molemmin puolin tuota jokea.

Museotarjontaa Rotterdamissa on tuon Arkkitehtuuri-intituutin lisäksi tuossa Erasmus yliopiston tuntumassa esimerkiksi Kunsthal Rotterdam ja luonnonhistoriallinen museo. Ja mitäpä satamakaupunki olisi ilman satama- ja merimuseota vanhan sataman, tai niitäkin useita joten tarkemmin Leuvehavenin tuntumassa.

Värikkään kaupungin mainetta perustellaan myös runsaalla festivaalitarjonalla. Esimerkkinä löysin nyt vaikka vuoden varrelle tammikuusta alkaen Kansainväliset elokuvafestivalit, Kansainväliset runofestivaalitPohjanmeren Jazzit ja Kesäkarnevaalit. Rotterdams Uitbyrosta ja Hollannin matkailunedistämiskeskuksen sivuilta voi tarkistaa ajankohtaisimmat, näyttäisi että tapahtumia on listattuna pakahtumiseen saakka.

Rotterdam on myös varsin hyvä kaupunki ostoksilla liikkumiseen. Hyvän kuvan saa kun astuu Rotterdam Centraalista Weenan yli Kruispleiniä ja suuntaa kulkunsa vaikka Schouburgpleinin läpi Korte Lijnbanille ja pujottelee siitä kaakkoon Coolsingeliä ja Deursia kohti. Ostosparatiisia jatkuu tuosta Schouwburgpleiniltä tuonne Coolsingelille minkä varresta löytyy tavaratalo Bijenkorf ja ostoskeskus The Mall. Vinkkinä suunnitajalle kannattaa ottaa kiintopisteeksi Nationale Nederland, eli se sinertävä lasinen pilvenpiirtäjä missä on oranssi NN-logo ja toisena se kirkkaan vihreä lasipalatsi joka on De Beurs. Kokenut shoppaaja vois myös työntyä tuonne hipsterimpään tarjontaan Coolsingeliltä Hoogstraatia seuraten ja vähän putiikkisempaa liikettä löytyy esimerkiksi Meentin varresta. Tältä alueelta pitäisi löytyä aika kattava tarjonta, tosin samanlaista ylellisyyden ilotulistusta kuin Aatamin Kalverstraatilla ei ole tullut vastaan. Ylimääräisenä vinkkinä Schouwburgpleinin kulmilla on yleensä tuoreita pottuja friteeraava koju, mistä on hyvä ottaa Pataatjes Oorlog ja napostella näitä belgian lahjoja maailmalle kun ihailee näyteikkunoita.

Hauska Haag

Jos Rotterdamia sanotaan kaupunkikuvaltaa rikkaaksi tai värikkäksi, niin Haag on sitten puolestaan kertaluokkaa keskiluokkaisempi. Selityksenä tarjotaan että Haagissa on paikallisen hallinnon ja parlamentin lisäksi esim Europol ja Kansaivälinen sotarikostuomioistuin, ja näiden kansainvälisten eliten lisäksi paljon ulkomaalaisia diplomaatteja ynnä tavallisia ekspatriaatteja. Ilmeisesti viranhaltijamaisuus tunkeutuu siis vapaa-aikaankin. Hallinto tunkeutuu kaupunkikuvaankin melko vahvasti, sillä aseman Den Haag Centraal seutu on linnoitettu vaikuttavilla pilvenpiirtäjillä joissa majailevat lukuisat ministeriöt.

Haagissa huvituksena onkin ehkäpä eniten historialliset merkkipaikat kuten Binnenhof, joka on Hollannin ja Zeelannin kreivin ajoista palvellut hovin hallintokeskuksena, ja lukuisat museot joita on Binnenhofin ympäristössä ja lähistöllä pilvin pimein, erikoismainintana tietysti Mauritshuis joka kokoelmallaan kilpailee jopa Rijksmuseumin kanssa ja M.E. Escherin grafiikkaa esittelevä Escher in het Paleis. Tosin Haagissakin on tapatumansa kuten Haag-festivaalit kesäkuussa.

Haag ei ole myöskään hullumpi ostoskaupunki, kuten jo tuolla aikaisemmin laitoin merkille. Ostosparatiisi puolestaan keskittyy siten Spuin, pääkadun, vastakaisella puolella Binnenhofista katsottuna. Centraalista kun kävelee sisäministeriön ja terveysministeriön välistä Turfmarktia kaupunkintalon ”jääpalatsin” taaksen Spuipelinille ja siitä Spuin yli Grote Markstraatille niin alkaa olla asian ytimessä. Suurin keskittymä putiikkeja on ehkä Passagen kulmilla Gravenstraatin, Spuin ja Grote Markstraatin rajoittamalla alueella mutta Spuita ja Hofwegiä seuraamalla kauppoja löytyy kauempaakin.

Haagiin voi myös laskea Scheveningenin joka muodostaa yhden suuren huvittelukeskusksen jossa voi paistatella päivää. Mukavan lenkin voi tehdä esim ottamalla ykkösen raitiovaunun 11 tai 17 Den Haag Holland Spoorista suuntaan Scheveningse Haven ja kävellä tuolta satamasta pohjoiseen tuon Nooderstrandin vartta tuonnen huvikeskukseen pysäkille Zwarte Pad. Päivällisen auringonpalvonnan lisäksi iltaisin voi syöpyä ja juopua sujuvasti rantabulevardilla, ja jos rahoistaan ei muuten päässyt eroon niin kasino auttaa varmasti siinä.

Leikkisä Leiden

Rotterdamin ja Haagin jälkeen Leiden on kertaluokkaa pienempi kaupunki, tuollainen Delftin kokoinen noin sadan tuhannen asukkaan vetoinen. Rotterdam on siis noin helsingin kokoinen kaupunki, itse Rotterdamissa asuu wikipedian mukaan noin puoli miljoonaa ihmistä ja metropolialueella noin miljoona. Kaupunkia leimaa vahva yliopiston läsnäolo joka näkyy heti asemalle tullessa kun etäpuolella on yliopiston vierailijoiden vastaanottokeskus ja toisella puolella muhkea sairaalakompleksi Leiden Universitair Medical Center.

Leidenissa on Goudan ja Delftin tapaan myös hyvin idyllinen keskusta . Jostain syystä keskustan karotittaminen jäi vähän vajaaksi, mutta jos on jos kävellyt Amsterdamin kanavilla ja Delftissä tai Goudassa niin Leiden ei ehkä tarjoa enää tajunnanräjäyttävää uutta siinä mielessä. Tosin ainakin noin sadepäivänä keskustassa oli mukavan rauhallista ja hauska kävellä kokolailla keskenään.

Erityisen suosituksen voi antaa keskustan ulkopuolella LUMCin takana sijaitsevalle Naturalisille, eli kansalliselle luonnonhistorialliselle museolle. Museon valikoimaan kuuluu nettisivujen mukaan 12 miljoonaa näytettä, ja kokoelmaa hoidetaan jatkuvasti aktiivisen tutkimuksen merkeissä. Museossa kaiketi on vaihteleviä näyttelyitä, mutta peruskuviona kaiketi on että pohjakerros kertoo elämän kehittymisestä alusta nykyaikaan, 1. kerros kuvaa tästä kehityksestä johtuvaa biodivesiteettiä, 2. kerros kertoo maapallosta, ilmastosta ja maaperästä jne. aina 5. kerrokseen asti.

Toinen vetonaula jos näin voi sanoa on De Lakenhal joka on taidemuseo rakennettuna vanhaan kangaskauppiaiden killan kiinteistöön. Kokoelmassa on erityisesti Leidenin koulukunnan maalareiden merkkitöitä, mm. Rembrandt van Rijnin maalauksia Leidenin vuosilta. Museossa on myös samoja piirteitä kuin Goudan historiallisessa museossa, siinä missä esim. Rijksmuseum Amsterdamissa keskittyy mestariteosten esittelyyn, De Lakenhal kertoo enemmän Leidenin elämästä ja paikallisesta taiteesta.

Uhkea Utrech

Utrechtiin päästyä kirjoittajalta alkaa taas veto loppua ja myös piipahdus Utrechtiin oli varsin lyhyt niin että tietopuolikin on varsin heikko. Faktoista aloittaen Utrech on Renkaan itä- tai kaakkoislaidalla sijaitseva metropoli. Utrechtille on ilmeisesti leimallista että sen 300 tuhatta asukasta ovat satunnaisen matkailijan näkökulmasta tuntuneet ahtautuvan vain vähän Deltiä suurempaa historialliseen keskustaan. Oman kokemuksen lisäksi myös paikalliset totesivat että kaupunki tuntuu olevan aina täynnä. Eli voidaan myös sanoa että Utrech on vilkas kaupunki jonka historiallinen keskusta on täynnä elämää. Tilanteeseen vaikuttaa myös että johtuen isosta yliopistosta Utrech on myös varsin nuorekas kaupunki väestöltään.

Utrechtin maamerkki on Pyhän Martin katedraali, Sintmartins Kerk tai vain Domkerk. Utrecht esiintyy Alankomaiden historiassa usein nimen omaan arkkipiispan istuimen ansiosta ja Utrechtin piispa tai kardinaali oli kova tappi Alankomaiden politiikassa aina tuolta 600-luvulta 80-vuotiseen sotaan asti. Sattumoisin tuomiokirkko on sitten myös tärkeä nähtävyys.

Kirkko sattuu varsin keskeisella paikalle historiallisen keskustan viereen, joka on jonkinlainen nähtävyys jos itsessään. Itse kapungin lisäksi nähtävyyksiä on sitten muitankin. Museoista useimmiten mainitaan Centraal Museum, mutta ehkä enemmänkin suomiota voisi antaa Rietvield Schröderhuisille, joka on jotankuinkin ainoana jälkipolville säilyneenä Alankomaaliasen modernistisen liikkeen De Stijlin arkkitehtoonisena sovelluksena myös kohotettu maailmanperintökohteeksi.

Yhteenveto

Tässäpä oli tarinaa kerrakseen. Kun nyt katselen mitä tuli kirjoitettua niin nämä menevät nyt kategoriaan poimintoja sieltä täältä. Samalla täytyy todeta, että vaikka kirjoitin aika pienet jutut Leidenista ja Utrechtista niin se johtuu ainoastaan siitä, että olen tätä kirjoittaessa tehnyt vain yhden iltapäivän visiitin kumpaankin, ei siitä että kyseisissä kaupungeissa olisi vähän nähtävää tai koettavaa.

Näyttää myös, että on tullut tavaksi suositella vähän tuolta suositumpien kohteiden laitamilta. Kukin tehköön valintansa parhaaksi näkemällään tavalla, mutta loppupeleissä pidin esimerkiksi Lakenhalista ja Escher in het Paleisista enemmän kuin maineikkaasta Rijksmuseumista. Varisnkin jos on kiinnostunut Alankomaalaisesta elämänmenosta ja historiasta niin Goudan historiallista museota voi suositella lämpimästi De Lakenhalin ohella lämpimästi.

Yleisesti museoista voi sanoa, että samoin kuin Suomessa, myös Alankomaissa on jos jonkinlaista museota ja kokoelmaa. Tosin kaikki joihin olen sattunut ovat olleet varsin koekeatasoisia, mutta jos haluaa pelata todella varman päälle niin etuliitteellä ”Stedelijk” tai ”Rijks-” varustetut paikat ovat vähintään ns. oikeita museoita missä on kantahenkilökuntaa ja yleensä varsin vakuuttava kokoelma. EI silti kannata hyljeksiä pienempiä ja hyvämaineisia paikkoja joita esim mainituissa matkaoppaissa suositellaan.

Tässäpä tämä karttunut matkeilukokemus pääpiirteissään oli. Edelleen rohkaisen mahdollisia lukijoita esittämään kysymyksiä komenteissa jos jokin jäi epäselväksi.

-K

Mainokset

Juuston kotikaupungissa

Goudan ylpeys Stadshuis
Goudan ylpeys Stadshuis

Viikonlopun jaloitteluna käväisin vaihteeksi vähän pidemmällä, siellä mistä juusto on kotoisin, eli Goudassa. Goudan kaupunki on yksi vanhoja mahtavia kauppakeskuksia. Kaupunki on perustettu joskus 11. vuosidan alkuhämärissä ja kaupunkioikeudet on luovutettu samoihin aikoihin kuin delftille, 1272 . Goudalla on lievästi samalainen historia kuin Delftillä, sillä kaupunki sai todellisen kasvusysäyksen kun Oude Rijn, siis Reinin vanha uoma yhdistettiin Gouwe-jokeen ja sitä kautta Hollandse IJ-jokeen kanavalla ja sitä kautta syntyi reitti Flanderista ja Ranskasta itämerelle. Kanavan suuta vartioimaan perustettiin linnoitus ja siihen kehittyi siis siis Goudan kaupunkikin. Goudan loistonaika ilmeisesti ajoittuu tuonne 1500-luvun puolivälin paikkeille mistä histoiallinen kaupungintalo ja kirkko ovat kotoisin. Wikipedia tietää kertoa että rutto ja vaikeudet puraisivat Goudaa useampaan kertaan 1500-1600 luvuilla ja kaupunki pääsi jaloileen vain hetkeksi ennen luisimista kurjuuteen 1700 luvulla. Enne 1900-luvun teollistumista Gouda oli Hollannin köyhimpiä kaupunkeja.

Toinen ylpeys De Waag
Toinen ylpeys De Waag

Goudan mahtavuus on historiallisesti perustunut kaupankäyntiin ja nimen omaan ympäröivän maaseudun tuotteiden kuten juuston markinointiin ja välitykseen. Tärkeänä monumettina onkin de Kaaswaag, eli vaaitustalo jossa maksua vastaan tehtiin virallisia punnituksia. Juuston ohella Goudassa oli kuuluisa vohveleista, de echte Goudse Stroopwafels, ja sattumalta samoin samoin kuin Delft, keramiikasta jossa erikoisuutena oli savipiiput, palttinasta ja oluesta. Nykyisin on jäljellä lähinnä juusto ja vohvelit, jossain määrin. Jos kuulostaa tutulta Delftin kuvauksesta, niin historiallinen museo kertoikin että Goudan kaupunkimilitia ilmeisesti aika ajoin nahistelin mm. Delftin militian kanssa muun sotimisen melkeissä. Tämää siis aikana ennen kuin tasavalta perustettiin ja järjestyksenvalvonta oli porvareiden hallussa tasavallan armeijan sijaan.

Sint Janskerk ulkopuolelta
Sint Janskerk ulkopuolelta

Menneiden päivien loistosta muistuttavat suurimpina nähtävyyksinä vaikuttava Pyhän Johanneksen kirkko eli Sint Janskerk ja myöhäiskeskiaikainen kaupungintalo. Tämä Johanneksen kappeli on puolestaan Alankomaiden pisin kirkko, mutta varsinainen nähtävyys on sen 50 hyvin taidokasta lasimaalausta joista suurin on noin 7x20m ja valtavan yksityiskohtainen.

Muita nähtävyyksiä kaupungintalo, De Waagin ja kirkon ohella ovat historiallinen satama, museot sekä tietysti kaupungin pittoreski historiallinen keskusta. Torilla löytyy myös turisti-info joka jakaa auliisti ja hyvään hintaan matkailuvinkkejä.  Ainakin päiväretkeläisenä ehkäpä hedelmällisin aktiviteetti on kävelyretki kaupungissa. Kirkossa käyntiä voi myös suositella erityisesti Alankomaiden historiasta kiinnostuneille, koska samaan hintaan kuuluu myös Goudan historiallinen museo,museumgoudA. Tapahtumista kuuluu mainita tietysti kesätorstaisin pidettävät juustomarkkinat. Matkailun kannalta kaupunkiin tutustumiseen kannattaa varata noin päivä. Toiminnan keskus on tietenkin tori, jossa näyttää olevan myös lauantaisin myös normaali toripäivä.

Museosatama
Museosatama

Ruokapaikkojen suhteen tarjonta tuntuu keskittyvän varsin vahvasti torin maisemiin, joten ennen kävelyretkelle laittautumista kannattaa pistäytyä vaikkapa Stadscafé De Zalmissa joka on toiminut kuuleman mukaan jopa 300 vuotta paikalla.

Tuliaisia torilta
Tuliaisia torilta

Jos haluaa tuliaisia hankkia niin Goudahan oli sitten tosiaan kuuluisa juustoistaan. Markkinoilla oli useampikin juustokärry ja jos en väärin muista niin matkalla asemalta torille taisi olla ainakin yksi juustokauppa. Ja sitten tietysti ne vohvelit, Stroopwafels.

Juustoisia terveisiä

-Kalle

Turinaa Delftistä

Kuten nyt pitkäaikaisemmat lukijat ovat huomannet, olen tässä yrittänyt olla aktiivinen turisti Alankomaissa ja tietyti Delftiäkin on tullut tässä nurkissa koluttua. Ajattelinkin tässä pyöräyttää jo ennenaikaisesti tietynlaisen yhteenvedon tästä Delftin matkailullisesta annista jos siitä vaikka on jotain iloa lukijoille. En edes yritä väittää että lista olisi jotenkin kattava, mutta uskoisin että jonkinlainen ensikäden kokemus voi elävöittää näitä virallisia lähteitä:

Kaupungin matkailusivu

Matkailuinfo

Jossain kuulin, tai ehkä luin, että Delftiä sanotaan pienois-Amsterdamiksi noin matkailijan näkökulmasta. Kaiketi johtuu siitä että Delftin historiallinen keskusta on säilynyt varsin mukavasti maailman myllerryksessä ja kanavataloja riittää ihailtavaksi. Siitä on siis hyvä aloittaa esimerkiksi Delftin historiallisella kävelyretkellä jonka voi kiertää joko opastettuna tai esitteen kanssa Delftin turisti-infopisteestä  Toeristen Informatie Punt, osoitteesta Hippolytusburt 4, torin välittömästä läheisyydestä. Kävelyretkelle sattuvat mukavasti Delftin keskeisimmät nähtävyydet ja useiden historiallisten henkilöiden asuinpaikat.

Ristelyllä näkee valoa tunnelin päässä
Ristelyllä näkee valoa tunnelin päässä

Toinen vakio on tietysti kanavaristeily, jonka saa myös pakettina kaupunkiopastuksen kanssa. Ainakin vakiona tuo risteily oli myös jonkin verran päällekkäinen tuon historiallisen kävelyretken kanssa, mutta sinällään ihan hauska kokemus silti. Tosin delftissä ei kanavia ole kovin tolkuttomasti, joten ei kannata odottaa kovin valtavia. Kanavaristeilyjä tarjoaa kaksikin puljua, Rondfaart Delft pyörittää varsinaista opastettua kierrosta ja sitten Canal Hopper joka on enemmänkin vesitaksi. En ole itse tuota pakettia kokeillut, mutta sitä voisi helposti suositella ensikertalaisella kävijälle, niin siinä tulee keskusta ja kaupungin historia helposti.

Mainittuun historialliseen kävelyretkeen kuuluu myös kunnostettu tuulimylly Molen de Roos joka seisoa jököttää pääkadun päässä komealla paikalla. Mylly on yksityisessä omistuksessa, mutta sisään pääsee jos mylly on käynnissä ja siellä on lippu salossa. Tuulimyllyillä, ja erityisesti -pumpuilla, on oma erikoisasema Alankomaiden historiassa, mutta Delftiä parempia paikkoja siihen tutustumiseen löytyy esimerkiksi Kinderdijkistä tai Zaandamista.

Niuewe Kerk kajastaa Zuidpoortiin
Niuewe Kerk kajastaa Zuidpoortiin

Kirkot ovat myös sellainen pala historiaa mikä kannattaa käydä kiertelemässä. Ensimmäisenä mainitaan tietysti reformoidut Oude Kerk ja Niuwe Kerk jotka hallitsevat kapunkikuvaa joka suunnasta. Erityisesti uudella kirkolla on oma erityinen paikkansa maan historiassa ja kaupunkilaisten mielessä, koska kansallissankari William Oranialainen on haudattu sinne. Delftissä liikkuessa kannattaa noin ylipäätään tottua vilkuilemaan kattojen ylle, kirkkojen tornit tarjoavat oivan kiintopisteen. Eikä kannata unohtaa myöskään uuden kirkon vieressä tönöttävää katolista kirkkoa tai synagoogaa joka on auki kesälauantaisin iltapäivällä.

Sitten kun maamerkit on koluttu, luonteva askel on siirtyminen museoiden kiehtovaan maailmaan. Keskeisimmät museot ovat kunnan ylläpitämät Het Prinsenhof, Nusantara ja Lambert van Meertenin talomuseo, jotka sijaitsevat vanhan kirkon nurkilla. Prinsenhof kertoo Alankomaiden historian kulta-ajasta eli 1600-luvun historiasta ja myös itse prinssistä, William Oranialaisesta. Samalla lipulla pääsee myös tutkimaan siirtomaahistoriaa museo Nusantaraan, jossa on esillä etnografinen kokoelma indonesialaista esineistöä ja Lambert van Meertenin kotimuseoon. Näistä kolmesta ehkä vaikuttavin oli yllättäen van Meertenin koti. Ei sillä etteikö Prinsenhofin kultakauden mestareiden näyttely ole mielenkiintoinen, mutta uus-renessanssityyliin rakennettu van Meertenin talo kaikkine koristeluineen ja taidekokoelmineen antoi jotenkin kouriintuntuvan katsauksen porvariston elämään ja siytä kautta myös kiteytti osan muiden museoiden tarjonnasta. Näiden lisäksi kaupungissa on myös entiseen Itä-Intian kauppakomppanian arsenaaliin rakennettu armeijamuseo, Legermuseum, jossa kerrataan Alankomaiden sotahistoriaa näyttävien dioraamojen ja mitavan esinekokoelman avulla. Museoita on sitten lisääkin, mutta niistä enemmän kaupungin matkalusivuilla ja infopisteessä.

Vossikka on vinkeä tapa kokea kaupunki
Vossikka on vinkeä tapa kokea kaupunki

Erikoismainintana täytyy tietysti nostaa esiin Delftin Sinistä tuottavat posliinitehtaat, joita on jäljellä kolme. Näistä Koninklijke Porceleyne Fles on ehkäpä tunnetuin ja tehtaalla on oma museonsa. Sitten on de Candelar keskustassa ja de Delftse Pauw matkalla Haagiin. Kullakin tehtaalla tuntuu olevan vähintään jonkinlainen tehdaskierros tarjolla. Perinnettä pitävät yllä myös kaksi keramiikkagalleriaa, Terra Delft Nieuwstraatilla ja BisQ Ceramics uuden kirkon vieressä.

Kaiken tämän aktiviteetin ohella kannattaa sitten rentoutua luontoelämysten parissa Delftse Houtissa ja arboretumissa, sekä yliopiston ylläpitämässä kasvitieteellisellä puutarhassa. Delftse Hout tarjoaa minipuolisia virkistysmahdollisuuksia ihan vain puistossa notkumisen lisäksikin. TU Delft Botanische Tuin on sitten vähän paremmin hollilla, pari-muutama sata metriä zuidportista sillan yli ja vasemmalle yliopiston arkkitehtuuritiedekunnan nurkilla.

Jos mielii kaupustella, niin siihen Delft ei ole mikään maailman paras paikka, mutta pikkukaupungiksi kauppoja on ihan mukavasti jos jotain tarvitsee. Kaupoista suuri osa on keskustassa Zuidpoortista Molslaanin kautta Brabantse Turfmarktin kautta torille ja Choorstraatille kulkevalla reitillä. Jos haluaa viettää päivän ostoskellen niin se onnistuu putiikkeja kierrellen ja matkalle sattuu mukavasti monta kahvilaa ja patat tai frit-kojua joissa voi ravita itseään. Hintataso ei ole mitään outlet-kaliiberia, mutta Suomeen verrattuna kaikki(-alla) on melko edullista, joten ei ei kannata erikseen arastella.

Pannukakkulan terassi
Pannukakkulan terassi

Ruokapaikat ovatkin sitten oma lukunsa. Niistä ei ole paljon kokemusta, mutta pakolliset pannukakut kannattaa käydä nauttimassa mieluummin vaikkapa Oude Deltillä kuin torilla, koska halvemman hinnan katteeksi saa vielä miellyttävämmän näkymän. Sattumoisin kanavaristeilyn sataman lähettyvillä ovat vierekkäin Stadts Pannekoeckhuys ja Stads Koffy Huis Kleyweg. Ei kannata hätkähtää nimestä koffy huis, koska se tarkoittaa nimen omaan kahvilaa. Ne kuuluisat päihdejakelimot ovat englantilaisittain Coffe Houseja ja nimetkin ovat lievästi psykedeelisempiä. Kuten arvata saattaa, torilla hinnat ovat huipussaan joten auringon puolen terasseja kannattaa jopa kartella. Sitä vastoin Beesten Marktilla hinnat eivät ole nimestä huolimatta sikamaisia ja puiden varjossa on kiva istuksia. Pikaruokaa tarjoilevat tietysti sitten kansainväliset ketjut, mutta kannattaa mieluummin kääntyä Pizzeria Dennisin puoleen joka on Nieuwstraatilla melkein Terra Delftiä vastapäätä, tai sitten kirkon kieppeillä olevaan hollantilaiseen snacks-kauppaan josta saa myös pataatteja, sekä kroketteja ja frikadelleja. Jos on asiaa keskustan ulkopuolelle, niin Papsouwselaanilla lähellä kauppakeskus De Hoven Passagea on ystävällinen lähileipomo ja -kebabravintola Vatan.

Näillä eväillä luulisi muutaman päivän viihtyvän Delftin idyllisessä kaupungissa. En uskokkaan, että monikaan matkustaa Suomesta asioikseen Delftiin lomalle, mutta jos nyt suunnittelisin lomaa Alankomaihin niin harkitsisin hyvin vakavasti, että ottaisin hotellin Delftistä tai vaikka Haagista Amsterdamin sijaan. Delft on paikkana sikäli edullinen, että kun kaupunki on nähty niin tästä käy helposti ihmettelemässä Rotterdamit ja Haagit, ja sen pakollisen Amsterdaminkin.

Siitä vain matkailemaan, ja jos löydätte hyvän ravintolan niin kertokaa tännekkin

-Kartturi

Nuoret ja meri

portaatViikonloppuna keli oli kesäinen ja kalenteri tyhjä joten päätin suunnata Haagin rannikolle Scheveningeniin. Scheveningen on enemän ja vähemmän Haagin kaupunginosa Pohjanmeren rannikolla, Haagin keskustasta jotakuinkin pohjoiseen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on jotankuinkin Hollannin Naantali kaikkine ravintoloineen, hotelleineen ja muine harrasteineen.

Ehkäpä suurin vetonaula on tietysti ruohikkoisten kumpuilevien dyynien kehystämä pitkä hiekkaranta. Rantaa riittää paikalla enemmänkin, vaikkakin Euroopan suurin ranta on, ei Rivieralla, vaan Schiermonnikoogilla, yhdellä Waddenin saariryhmän saarista Pohjanmerellä Alankomaiden edustalla. Wikitravelin mukaan ranta jakautuu pohjoisrantaan Noorderstrand ja etelärantaan Zuiderstrand, joista siis Noorderstrand on se matkailuvaltti ja Zuiderstrand ilmeisesti enemmän se missä paikalliset käyvät sunnuntaikävelyllä.

Rantaa Pieriltä pohjoiseen päin
Rantaa Pieriltä pohjoiseen päin

Muita keskeisiä kohteita on kuuluisa Kurhaus hotelli ja tietysti Scheveningen Pier joka pistää mereen yli 40m korkeana ja arviolta parisata metriä pitkänä. Muita harrastusmahdollisuuksia on normaalien ranta-aktiviteettien lisäksi vesiurheilu, veneily, kalastus ja elim leijojen lennättämine, mikä vaikuttikin olevan varsin suosittua. Muista viihtymismahdollisuuksista pitää huolen koko pohjoisen rannan Noorderstrandt mitalla jatkuva kaksi riviä syvä muuri grillejä, ravintoloita ja kahviloita.

Kurkistus Bora Boralle
Kurkistus Bora Boralle

Pelkän ranta-aktiviteetin lisäksi lähistöllä on tietysti sitten kaikki normaalit kaupungin palvelut ja joitain museoita joista ehkä potentialisesti kiinnostavin on Atlantin vallin museo ja majakka. Kaikkihan muistavat Atlantin vallin, sen jonka liittoutuneet mursivat normandiassa taloudellisesti vahvimmasta kohtaa.

Muutkin kuvaavat
Muutkin kuvaavat

Nyt on vielä aikainen kesä ja meri on kylmä joten ranta ei ollut perjantaina mitenkään täynnä vapaapäivästä huolimatta, mutta kyllä porukkaa tuntui olevan liikenteessä silti jonkin verran, kielestä päätellen pääosa matkailijoita. Satuin paikalle jotakuinkin päiväillisaikaa, joten pääsin näkemään miten porukka alkoi vaihtua tervehenkisistä rannallakävelijöistä ja jalkapallonpotkijoista iltaelämään valmistautuneisiin nuoriin. Parhaiden hollantilaisten perinteiden mukaisesti ilmeisesti rannalla kuuluu käydä nimen omaan sunnuntaisin perheen kanssa, joten silloin varmaankin on suurin tungos.

Ja päivityksenä tosiaan, että Scheveningen Noordstrandiin pääsee mukavasti Delftistä tramillä 1 suoraan, joka kulkee Haagin keskusten läpi tuttua reittiä Vapauden palatsin ja World Centerin ohi Kurhausin luokse tuonne rannan pohjoispäähän Zwarte Padin kummelille. Toinen vaihtoehto on vaihtaa Den Haag Hollands Spoorissa tramiin 11 joka kulkee sitten kaupungin eteläpuolelta torin ohi satamaan Scheveningese Haven. Reissut voi ja jopa kannattaa yhdistää koska tuolta Kurhausin kieppeiltä kulkee mukava noin kilometrin parin mittainen kävelyreitti rantapromenadilta vanhaan kalastajakylän keskustaan ja sitten tuonne satamaan.

Pyyhkeet rullalle ja menoksi

-Kalle

Lisää myllytystä

Kaksiko vain?
Kaksiko vain?

Jo muinoin kirjoittelin jutun tuulimyllyistä ja tuosta paikallisesta esimerkistä. Tässä lauantain ratoksi kuitenkin käväisin tutustumassa myllyihin oikein kunnolla, nimittäin vierailin Kinderdijkissä kun siihen tarjoutui järjestetty mahdollisuus. Kirjoittelin edelliseen juttuun jo hyvät pätkät itse myllyistä ja pumpuista joten en toista niitä tässä, vaan keskityn Kinderdijkkiin.

Kinderdijk on siis pienehkö kylä Rotterdamista sisämaahan päin Lek-joen varrella. Lek eroaa Rotterdamin läpi kulkevasta Niuwe Maasista jonkin matkaa Rotterdamin jälkeen, lähteestä riippuen 25 tai 15km. Kartan mukaan Kinderdijk on itse asiassa Maaskin ja Lekin haarassa. Kylässä ei sinällään ole mitään sen erikoidempaa, muuta kuin että kylässä on ilmeisesti jotakuinkin Alankomaiden parhaiten säilynyt patteri tuulipumppuja, paikallisittain poldermolen, ja systeemi on sittemmin nimetty myös UNESCOn maailmanperintölistalle numerolla 818. Myllyt on rakennettu esitteen mukaan vuoden 1740 tienoilla ja siis niiden tarkoitus on nimen oman säännöstellä veden pintaa, ei jauhaa viljaa tai muuta. Kaiken kaikkiaan Kinderdijkin ja naapurikylän Elshoutin alueella on 19 tuulimyllyä, joista yksi on vuodelta 1525 ja loput 1738 ja 1740.

No sieltähän niitä löytyi
No sieltähän niitä löytyi

Historiallisesti pumput ovat ilmeisesti olleet tärkeätä ympäröivän Alblaserwaardin kehitykselle, koska alue on pääsääntöisesti vedestä vallattua polderia. Alblasserward on kuivattu alun perin jo 1240 luvulla. Sitä joskus ihmettelee miten nuo alueet on alun perin kuivattu ede, mutta ymmärtäisin että keskiajalla meren pinta on ollus sen verran alempana että urakka on aloitettu suomaan ojituksella, mutta kun maa on painunut, joet liettyneet ja meri noussut, mutta kuitenkin maahan on sidottu paljon panoksia niin homma on sitten laajentunut tulvavallien ja patojen rakentamisen ja sitä kautta sitten nykyisenlaiseen herkkään kanavaverkostoon ja massiivisten patojen ynnä sulkujen systeemiin. Ehkäpä tyhjentävimmän esityksen pumppujen historiasta antaa Kinderdijk yhdistyksen nettisivu, joten en käy tässä kertailemaan ainakaan kaikkea.

Pari on lipsahtanut naapurikyläänkin
Pari on lipsahtanut naapurikyläänkin

Kun katsoo Alankomaita vaivanneiden tulvien listaa, niin Alblasserwaard esiintyy varsin usein tulvan vaivaamien alueiden listassa. Kinderdijkin nimi tulee tarinasta joka käsittelee suurta Pyhän Elisabetin tulvaa vuodelta 1421 joka ilmeisesti jotakuinkin hävitti Grote Hollande Waardin peltomaat Alblasserwaardista etelään. Tulvasta siis kerrotaan tarinaa, että tuhoisan myrskyn jälkeen ihmiset kerääntyivät penkereelle katsomaan mitä jäi jäljelle ja kaikki mitä ihmiset näkivät oli laineilla keikuva kehto. Kehdon ajelehtiessa rantaan ihmiset näkivät että kehdossa nukkui lapsi joka oli tyytyväisenä säilynyt kuivana koska matkustajan ollut kissa piti kehtoa tasapainossa. Siitäs siis nimi lapsen valli tai lapsipenger, Kinderdijk. Sattumoisin sama tulva ilmeisesti myös antoi potkun tuulipumppujen kehittämiselle, siihen asti hommaa olivat hoitaneet lihasvoimalla toimivat pumput. Nykyään kalusto toimiikin sitten sähköllä tai esim dieselvoimalla niinkuin Kinderdijkin tapauksessa, ja ilmeisesti pato ynnä pumppusysteemi on hyvin pitkälle automatisoitu ja kauko-ohjattu.

Satamassa
Satamassa

Turistia kiinnostavat tietysti myös yksityiskohdat miten sinne sitten pääsee. Yksi varsin mukava tapa on jokiristely Rotterdamista. Rebus-niminen firma järjestää edestakaisen matkan kätevästi Rotterdamin keskustasta, Erasmus-sillan pielestä. Risteily tapahtuu pittoreskillä elokuvahinaajan näköisellä Nehalennialla. Risteily lähtee Maasin varrelta, Boompjes rantabulevaardilta, ja sataman nimi on De Boompjeskade. Paikalle pääsee esim raitiovaunulla 25 Centraalista tai metrolla asemalla Leuvehaven. Kinderdijkissä oli myös bussipysäkki, joten bussillakin pääsee ainakin tämän kinderdijk.comin mukaan, mutta en tullut katsoneeksi miten se tarkemmin tapahtuu.

Askel nykyaikaan
Askel nykyaikaan

Sitten paikan päällä on luonnollisesti matkamuistomyymälä ja kahvila tai kakisin, unohtamatta itse Kindedijkin kylää jossa on palveluja sitten enemmänkin majoituksesta alkaen. Tässä pari listaa, kinderdijk.org ja kinderdijk.net, joihin tosin kannattaa suhtautua varauksella koska molemmissa sivuissa on vuosiluku 2001. Vähän uudemma oloista infoa tarjoaa Kinderdijk.com

No, entä sitten? Tästähän ei nyt varsinaisesti tietysti mitään kostuttu, mutta reissu oli ihan hauska tapa viettää launtaipäivä kun tarjoutui edullinen mahdollisuus. Ja jos tuulimyllyt vielä kiinnostavat, niin vastaava kohde on sitten Zaanse Schans, joka on vanhempaa perua ja jossa on myös vähän erilaisia myllyjä. Kalustoon kuuluu muun muassa saha, sinappimylly ja öljymylly, sekä käsityöläisperinteen muistoloa ja näyöksiä, kun Kinderdijkeissä oli tylsästi vain tuulipumppuja. Lisätietoa viralliselta sivulta. It se asiassa jos pitäisi valita niin tuo Zaanse Schans vaikuttaa jonkin verran monipuolisemmalta ja kiinnostavammalta paikalta kuin Kinderdijk, vaikka en nyt pitäisi Kindersijkiäkään vikatikkinä.

-Kalle

Villissä luonnossa

Eräilyä Euroopan tiheimmin asutulla seudulla
Eräilyä Euroopan tiheimmin asutulla seudulla

Alankomaissa asuminen ei ole pelkästään kaupungissa käyskentelyä vaan luonto ainakin jossain muodossa on hämmästyttävän läsnä. Teiden ja kiskojen varret ovet vehreänään niittyjä joissa laiduntaa rauhassa lehmiä, lampaita ja hevosia. Olen nähnyt tämän kolmen kuukauden aikana valehtelematta enemmän kotieläimiä kuin viimeisen vuoden aikana Suomessa.

Jaa mihinkö tämä juttu on menossa? Tarkoituksena on kertoa miten paikallisessa puutarhakaupungissa luontoelämyksiä saa myös muuten kuin junamatkoilla. Paras keino on mennä Delftin keskustan itäpuolella sijaitsevaan Delftse Houtin kapunginosaan. Hout ei ole kovin valtava alue mutta sinne on tehokkaasti ahdettu kaupungin ylläpitämä arboretumi, luontokeskus, kotieläintarha sekä camping-alue ja erillinen ulkoilu- ja leirintäalue. Siis vähän kuin Rotterdamin Nuuksio tai sinne päin.

Ensimmäinen osakohde siinä järjestyksessä kun itse vierailin oli arboretumi. Sikäli siitä ei ole paljon kerrottavaa, että se on varsin tavanomainen puisto. Keskellä on pieni kosteikko tai lampi ja alueella on erilaisia puita ja kasveja kosteikkokasveista havupuihin. Alue on selkeästi hyvin hoidettu, mutta ei mikään kynitty. Puistosa kasvaa paljon erilaisia kasveja ja myös kukkia ja lajit on perusteelisesti merkitty. Ei-kotoperäisten lajien kohdalla on myös kotimaa ja tuontivuosi sikäli kun se on tiedossa. Miinuksena sitten taulut tahtovat olla melko kuluneita ja suressa osassa ainut tapa saada selvää tekstistä astumatta nurmikolle on ottaa kuva. Hankaluuksia tuottaa myös kieli, vaikka lajien suomenkielisten nimien arvuttelu käykin pienestä tietovisasta. Paikkana puisto vaikuttaa rauhalliselta, tai ainakin aikaisin keväällä siellä käydessä vaikutti, vaikka siellä käykin jonkin verran ihmisiä nauttimassa puiston rauhasta ja syömässä eväitä puuston siimeksessä. Arboretumin vieressä on myös luonto- ja ympäristökeskus De Papaver.

Puunäyttelyä
Puunäyttelyä

Arboretumin vieressä Delftse Houtin kaupungin puoleisella laidalla on myös hyvin suositun oloinen kotieläintarha, Kinderborderij Delftse Hout. Paikallisissa kotieläintarhoissa  vaikuttaisi olevan hämmentävä piirre, että eläimet ovat tarhoissa vapaasti taputeltavina siinä missä Suomessa pääsee lähinnä katselemaan elukoita aidan takaa. Ilmeisesti ”omalla vastuulla” tosiaan tarkoittaa tässä maassa sitä mitä sanotaan. Keukenhofissa huippu oli että tarhaan oli hoidettu vasikka, aasinvarsa ja karitsoja jotka sulassa sovussa tökkivät toisiaan turvillaan ja kilvan keräsivät kyhnyttäjiä.

Luonnon ihmeitä ihailemassa
Luonnon ihmeitä ihailemassa

Kotieläintarhan vieressä sijaitsevan ravintolan ohella toinen varsinaninen bisnes alueella on leirintäalue, Recreatiecentrum, josta voi vuokrata mökkejä tai asuntovaunuja tai sitten tulla oman vaununsa kanssa.

Järjestettyjen aktiviteettien ohella Delftse Hout on mukavan rauhaisa ja metsäinen alue jossa voi lenkkeillä, oleskella jopa leiriytyä ja kalastaa. Alueella on hyvä valikoima polkuja alken pyöräteistä ratsastuspolkuun. Taitaapa tuolla isolla lammella, De Grote Plas, olla myös purjehdusta ja muuta vesiurheilua tarjolla, tosin soutu ilmeisesti keskittyy kanaville. Grote palsin ympärillä on lisäksi jokunen palvelupiste kuten ravintola, venevuokraamo ja kioski. Puiston pohjoispuolella on urheilupuistoja. Ja löytyy alueelta myös nähtävästi nudistirantakin, ikään kuin hollantilaisen vapaamielisyyden vakuudeksi. Linkistä löytyvä kartta selventää kuviota lisää.

Tämä oli tälläinen melko lyhyenläntä juttu, mutta niin oli verrattain pieni sanomakin. Halusin oli kiinnittää huomiota siihen että koko Randstad ei ole yhtä asvalttiviidakkoa ja joka tapauksessa kannattaa hyödyntää ne luontoelämykset mitä puutarhakaupunki tarjoaa. Ja jos joku lukija täällä joskus seikkailee, niin Delftse Hout kannattaa muun villimmän turistiaktiviteetin vastapainona sisällyttää ohjelmaan.

-Kalle

Aamupalojen aatelia hollantilaiseen tapaan

Luulisi että kanamunista ja niiden paistamisesta ei saisi juttua iakaiseksi, mutta Tuomas Vimman Gourmet’n vanavedessä yritän kuitenkin. Nimittäin tuossa aktiivilomalla Amsterdamissa metsästimme pannukakkuja ja sen sijaan löysin hollantilaiset paistetut munat. Ensikosketuksen tarjosi ravintoja P.KING, joka ansaitsisi melkein oman juttunsa.

Pekingin tunnelmia
Pekingin tunnelmia

P.KING on moderni kiinalainen jossa on monipuolinen lista, moderni ja asiallinen miljöö ja Amsterdamin keskustaan poikkeuksellisen kohtuulliset hinnat. Listalla on päivisin hollantilaista sapuskaa ja fuusiota, illallislista näyttää olevan kiinalainen, mutta sitä ei ole koeajettu. Jos sellaisesta tykkää niin moderniin mannermaiseen tyyliin sisustettu valoisa ravintola on mukava poikkeus tunkkaisiin hollantilaisiin kilpailijoihin. Ja vaikka tämä nyt kuulostaa maksetulta mainokselta, niin käykääpä siellä huviksenne jos satutte kulmille, pesee Bulldog Cafét ja muut turistimagneetit hinta/laatu-suhteessa mennen tullen.

Sitten itse ruokaan. Hollantilaiseen tapaan tämäkään ruokalaji ei ole mitään makujen abstraktion juhlaa, vaan rehti perusresepti joka kiteyttää tanakan aamupalan tai kevyehkön lounaan ytimen mukavaan pakettiin. Aineksina on siis paahtoleipä, paistetut munat ja hyväksi katsotut lisäkkeet, kuten esim keittokinkku ja juusto. Juustoista voi käyttää mitä hyvänsä, mutta esimerkiksi nuori (jong) tai kypsä (belegen) gouda varmaan ajaisi asiansa. Jos haluaa hifistellä niin zaanlander maistuu varmasti kanssa.

Homma aletaan kuumentamalla paistinpannu. Pannulla paistetaan kanamunia haluttu määrä ja paahdetaan leipää karkeasti yhtä monta siivua kuin munia on paistossa. Paahdetut leivät asetellaan lautaselle tiiviisti vierekkäin, jos haluaa hienosäätää yksityiskohdat niin leivistä voi leikata reunat pois. Leivät voi valinnaisesti myös voidella. Jos on valinnut käyttää lisäkkeitä niin leipien päälle voi asetella esim keittokinkkua soveliaaksi katsomansa määrän. Kypsät, aurinkoinen puoli ylöspäin paistetut, munat asetellaan leiville. Jos haluaa vielä hienosäätää niin päälle voi sulattaa juustoa. Homman koko idea jotakuinkin on että keltuaiset ovat juoksevia, joten juuston kanssa on syytä olla tarkkana jos sen sulattaa uunissa. Kohtuu ohut juustosiivu sulaa kyllä kuuman lätyn päälle omineenkin.

Valmiit leivät kaikilla mausteilla
Valmiit leivät kaikilla mausteilla

Uunittoman kokkaajan kehitysversio valmistuu siten että voidellaan leipäsiivuja toiselta puoleta ja paistetaan pannulla voipuoli alaspäin. Juuston voi laittaa tässä vaiheessa sulamaan leivällä jos sellaista haluaa käyttää. ja jos haluaa vaikka kinkkua tai mutta niin sen voi paistaa tai olla paistamatta ja asettaa leivälle. Erikoisvinkkinä leivän voi sipaista sinapilla ennen paistoa yläpuolelta. Riippumatta välivaiheista leivät päällystetään paistetuilla munilla tyyliin ”aurinkoinen puoli ylöspäin” tai ”easy over” samaan tapaan kuin perusmallissa.

Kun koko komeus on valmis, tarjoillaan esim. kahvin, tuoremehun ja maidon kanssa. Koska kyseessä on pohjimmiltaan aamiaisen luonteinen, niin virvoitusjuomien tarjoaminen tuntuisi tyylirikkeeltä. Nauttiminen tapahtuu sitten leikkaamalla kulmasta siivuja. En toki tiedä, mutta epäilen että koko jutun juju on se miten pehmeäksi jäänyt keltuainen valuu leikattaessa leivälle ja sitä on helppo liipaista myös lautaselta mukaan leikatulla leivänkannikalla. Tällä jaksaa turista pitkälle iltapäivään.

Mainiota huomenta

– Kalle