”Train like a Freak Beast” – Pre-workout supplements

It appears that in the Instagram and YouTube fitness universe it’s become part of the course to use some sort of pre-workout (PWO) supplement. These supplements are marketed with flashy brand names like ’C4’, ’N.O. Xplode’, ’Crazy Hayes’, Plata o Plomo’, ’Jacked 3D’, ’Mr. Hyde’, ’Gnar Pump’, and claims that they’ll help you, to use Dom Mazetti’s words, train like a freak beast, and have the gnarliest most savage workout of your life and explode your muscles into growth.

I was suitably dubious about the whole thing, but then I caved in and I decided to give it a try. After reading into the topic a bit, I ran into BulkPowders.com Complete Pre-Workout Caffeine Free, which seemed to be one the more level headed products. The reason I went for caffeine free was that it has somehow more sensible composition overall and I get enough caffeine from coffee as it is. The result of this one-man human experiment was mildly positive, as having the PWO seemed to improve focus and energy during workout. Thus I was interested to explore this experiment further to make my own recipe inspired by Omar Isuf’s  YouTube videos on the topic, which I will elaborate below.


I’m not an expert in medicine or exercise physiology, and I’m not advising you, the reader, to take any supplements. Normal healthy food comes first, and on top of that, you might take supplements if you need to. I encourage you, the reader, to read about your supplements, their effects and side-effects for yourself. The following discussion is for illustration and I do not recommend that you copy anything I do.

Further, I’m not supported or sponsored by any supplement company, nor do I particularly endorse any. All references to brands or existing products are for illustration and convenience.


For you to understand the choices I’ve made, here’s the usage scenario: A male in mid-thirties, in kind of an okay shape but not great, trains 2-3 times a week, 4 on the outside, two of them 2h rugby practice sessions and Saturday match days during the season, and on top of that the occasional 5 km run and/or strength training session. Works at a full-time office job that is reasonably demanding, but fairly sedentary. besides exercise. Usually trains after work.

What this means that the workouts are about 6 pm, several hours after lunch, and I’m already tired and hungry, I feel weak and unmotivated. The specifications follow: needs to provide energy and satiety first, improve workout performance second.

What does the science say about the ingredients

Looking at the popular PWO ingredients are in no particular order BCAAs, leucine, citrulline malate, beta alanine, caffeine, creatine, arginine alpha-ketoglutamate (AAKG), creatine, vitamin B -family substances, such as choline bitartrate, taurine, and plenty of other fancy-sounding mysterychemicals.

In terms of exercise physiology, most of these substances are meant to lessen fatigue symptoms and possibly improve protein synthesis and hence muscle growth. In terms of meta-analyses of high quality scientific studies, the only supplements (not classified as PEDs or otherwise controlled substances) that consistently aid specifically in muscle hypertrophy and strengtht/power growth are proteins and essential amino acids including BCAAs, and creatine that has been consistently found to improve power production in short bursts of exercise. That’s the basis then. Besides that I looked into these other substances that seem popular, to find out what are they supposed to do and is there any evidence that they work. I’m not going to formally review the list of popular ingredients in full, but rather discuss my selection based on the above specifications with assessment based on Examine.com and Lihastohtori by Dr. Juha Hulmi (2016, Fitra Oy, Finland, ISBN: 978-952-6618-53-1). So, to conform to industry standard of gaudy branding, behold the Minotaur Pre-Workout:

  • Whey protein contains in fact most essential amino acids that are needed for protein synthesis and consequently muscle growth. Protein also makes me satiated i.e. not hungry and ready for the workout. I include 30 grams of whey powder for about 25+ g of net protein, which would be by and large a clinically effective dose for a medium-sized person. And by means of clinically efficient, I mean that you have to have a certain level of certain amino acids, especially leucine, in your blood to trigger the mTOR signalling path that starts repairing muscle tissue and thus starts hypertrophy.  You can use the cheapest kind of protein powder, or just ordinary milk as having some net carbs does not matter in this cocktail.
  • Flax seed powder contains good fats and fiber to boost satiety without too much calories. No contribution to muscle growth or performance as such. A heaped tablespoon for about 15g.
  • Short chain simple carbohydrates provide fast-absorbing energy that is essential for muscle and brain function. This has nothing to do with the mythical anabolic insulin spike thing that’s been going around in bro science for ages. It has been however found that even the taste of fast carbs slightly improves energy levels in sports. I use 0-20g of Vitargo for good measure, but you can use anything from waxy maize; maltodextrin, dextrose, and fructose in some combination; to apple juice.
  • Branched chain amino acids (BCAAs) are a type of amino acids, i.e. building blocks of proteins. They’re not strictly speaking necessary to add separately as whey protein has plenty of them, but they’re cheap and there is evidence that having BCAAs in your blood during workout may reduce fatigue for novice trainers, and support hypertrophy, so I add these for good luck. I include 5g for good measure. Also to note, leucine is a BCAA that in sufficient quantities triggers the mTOR signalling to start protein synthesis and consequently hypertrophy. To be clear, it’s included both in BCAAs and whey already so there shouldn’t be a need to include leucine yet again separately like some PWOs do.
  • Creatine, as said, improves power as in display of strength by aiding in production of ATP and ADP. I use the standard dose of 5 g of creatine monohydrate, although some recommendation are 6-8 grams.
  • Beta-alanine improves buffering of anaerobic metabolites and thus lessens the felt burning effect of quick bursts of power. In effect it may temporarily improve anaerobic work capacity, which is terribly useful in running sprints in rugby practice and speed-work in the gym. Another 5g for good measure. One thing to know about beta-alanine specifically is that it has a known side effect of making your skin tingly or itchy (technically called paresthesia), so if your skin starts to crawl with this beast of a recipe, consider yourself forewarned!
  • Beta-Hydroxy beta-Methylbutyrate (HMB)  is a leucine metabolite and and has weak evidence in boosting hypertrophy the same way as leucine itself, but it also may specifically reduce muscle atrophy or catabolism i.e. muscle loss in sedentary adults. More importantly it may reduce delayed-onset muscle soreness (DOMS) post workout, and I get the DOMS something wicked if I do volume training, so this is purely for that and good luck. I use 1,5 g HMB.
  • Citrulline malate raises blood serum arginine levels more than AAKG, and while it has not shown marked improvement to strength or hypertrophy, it may improve blood flow in tissues, and work capacity as in anaerobic and aerobic endurance due to improved ammonia recycling and nitric oxide metabolism. I take 5 grams.

So you see where I’m getting at, the common theme is to give energy for training, keep on to the three muscle fibers I’ve managed to nurture to healthy growth, and to raise my fat old guy work capacity. You can also spot that much of these mysterious ingredients pivot around protein synthesis and associated signalling, as many are either amino acids or metabolites thereof.

Usage notes

This concoction is to be taken about 45 minutes before showtime. I usually load a shaker cup that I take to work with my training gear and then drink that while finishing up for the day before heading to the gym or practice. This will not give, me at least, that kind of a kick-in-the-head boost as some PWOs apparently do and which some people apparently like. It does however stop me being hangry. The added benefit seems to be improved mental acuity as in ability to concentrate in practice or in the gym, that aids in learning and keeping good technique and form. I get a slight tingly feeling from the Beta-Alanine with the full 5 gram dose, and in general the PWO may make you feel a bit uncomfortable or edgy at first. What needs to be considered with PWOs in general, is that if you artificially boost your energy and and work capacity past what it is, you fatigue yourself more than you would normally do. This mean you need to consider recovery in terms of enough food and sleep to balance that added stress, otherwise the PWO may do more harm than good for you gains in the run.

As I burn anything between 500 and 2000 kcal in training according to my magic fitness fairy (wrist computer), the energy from this shot is practically negligible. If you need to know, one portion is approx. 180-260 kcal (112 from whey, 40-80 from carbs, 70 from flax seed, and undisclosed however likely negligible amount from the other ingredients). For a comparison, a medium banana (approx 100g) has about 100 kcal and a whopping gram (1 g) of protein.

For taste, all of these ingredients taste altogether foul individually. Citrulline malate has this piercing acidity like sour candy, flax seed powder tastes like cardboard, and HMB just generically bitter. When mashed together, the carbs and lets say strawberry protein powder balance the citrulline and HMB and it tastes a bit like sour strawberry drops. Not my favorite taste, but palatable enough.

If you look at the prices at e.g. BulkPowders.com, the ingredients are in the bracket of 10 € per 100g or 20 portions for the more exotic ones, but in fact if you use high purity whey isolate that’ll be about as expensive part at close .5€ per portion. The price tag for the whole shebang is around 3€. The price for the Complete Pre-Workout Caffeine Free is about 1€ per portion in a one kilo bag. There you need to factor in that the dose for most ingredients is 3g and you still need to add protein and carbs separately. For me personally, the PWO is working, however compared to what Examine.com proposes that is not necessarily a clinically effective dose, especially for a guy who weighs in excess of 100 kg (or 225 lbs).

Then is the question is it worth it? You can look at it several ways: No, if you eat right and sleep enough, you don’t need supplements in the first place. But I’m dumb and lazy in that way, so I imagine I benefit from supplements to make up for the deficiency in my life style and diet. Will it make your muscles grow explosively? No, I can’t just chuck down this shake, or any other PWO, and admire how the lean mass grows. You still have to do the actual work. What the PWO does however, is that it allows me to do the work sharply and in better form than I would otherwise be able to. Then if you look at the raw price, 3€ a portion makes less than 10€ a week if you train three times. Is that a lot of money? I know that for students and other people living on a tight budget it can be, so fair enough, then you make up with good eating and lots of sleep. Then again for a price of one beer at a bar, you’ve covered two of your pre-workouts. Or for the price of a bag of chips and a couple of candy bars, or a price of a glazed doughnut and coffee, you’re covered for one portion. And these are things you probably should not be consuming on a daily or necessarily even weekly basis anyway.


Valkoista joulua

Joulun lähestyessä alkoi tulla suru puseroon, että mitenkäs joulu onnistuu jos ei ole yhtään glögiä. Ongelmana on että osalle juojista punaviinistä tulee päänsärky mukillisestakin ja lopuille viimeistään siitä jos juo muidenkin annoksen. Tämän välttämiseksi jo itse asiassa vuosi sitten tavoitteena oli askarrella valkoista glögiä, joka mukavasti soveltuu kahden viimejoulun lumisiin tunnelmiin, jottei tottus unohtuisi.

Taustaselvityksessä selvisi, että Glögin juuret ovat huonossa tai pilaantuneessa viinissä jota maustamalla voitiin parannella juotavaksi.  Sattumoisin maustettu viini, tai suomalaisittain viinintuotannon ontuessa viina sekä herukkamehu, on suosittua talvisena lämmikkeenä. Useimmat punaviinin ystävät luultavasti yhtyvät ajatukseen että alahyllyn valkkari soveltuu siis modifioinnin kohteeksi erinomaisesti. Rypäleestä muinainen, taisi olla Hesarin ruokasivujen, juttu neuvoo valitsemaan Rieslingin, liekkö siksi että tuolla Moselin laakson seutuvilla hehkuviinin nautiskelu on ollut perinteisesti suosittua.

Wikipedia tietää kertoa että perinteisiä (suomalaisia) glögimausteita ovat samat kuin piparkakkuihin käytetyt, eli neilikka, kaneli ja inkivääri, sekä usein myös pomeranssin kuori ja kardemumma. Hehkuviinissä voi olla lisäksi vaikkapa vaniljaa ja Euroopassa ilmeisesti myös appelsiinimehu on legitiimi lisäke. Hehkuviini(-kin) nautitaan usein ”mit schuss” eli viinatömäyksen kanssa, ja ilmeisesti myös sherryä tai portviiniä voi kokeilla terästykseksi punaviiniin ja amarettoa valkoviiniin. Esimerkkinä modernista valkoisesta uotteesta tuotteesta Altian Perinteinen valkoviiniglögi sisältää mausteena mantelia, kanelia, neilikkaa, inkivääriä, muskottia, appelsiinin kuorta ja sokeria. Samaa linjaa jatketaan myös muissa resepteissä; esimerkkinä valkoviiniglögi tai Glühwein Moselin tapaan :

  • 4 litraa Riesling Piesporter -viiniä
  • 6-8 kanelitankoa katkottuna
  • 2 kuppia (0,5l) sokeria
  • 2 appelsiinia ja
  • 1 sitruuna, viipaleina
  • 10 maustepippuria
  • 12 neilikkaa
  • 4 kardemumman hedelmää/siemenkotaa

Sivuhuomautuksena vaalea chiliglögi sisältää tähtianista, chiliä ja kanelia.

Tämän alkukartoituksen jälkeen työryhmä marssi pitkäripaiseen hankkimaan glögimielikuvaan soveltuvaa valkoviiniä. Ohjeissa sikäli on ristiriita, että varsinkin riesling-tyyppiset viinit on mainittua kevyiksi, hapokkaiksi ja sitruksisisksi, vaikka hehkuviini mielletään voimakkaan makuiseksi ja mausteiseksi. Viinikaupasta tarttui tällä kertaa siis mukaan edullinen riesling kokeilujen pohjaksi.

Glögin valmistuksen mekaniikka puolestaan menee sillä tapaa että otetaan jokin osa vettä, jossa mausteita keitetään hiljalleen esim viitisen minuuttia jonka jälkeen viini tai muu alkoholi kaadetaan joukkoon ja kuumennetaan. Toisissa resepteissä keittoaika on puolikin tuntia, lisättynä toisen puolen tunnin vetäytymisellä. Vaihtoehtona on kuumentaa mausteita suoraan viinissä, mutta keitos tuppaa helposti kiehumaan, mitä ei pidetä toivottavana koska silloin etanoli tislautuu liuoksesta.

Näillä ohjeilla varustettuna kirjoittaja marssii maalle joulun viettoon ja palaa raportoimaan myöhemmin, valkoista joulua kaikille jos lukijoita vielä tämänkin tauon jälkeen on,)


Mennään pähkinöiksi

Tässä ruokarinmalla olen koittanut etsiä perinteisiä hollantilaisia ja alankomaalaisia ruokia kokeiltavaksi, mutta modernimmat klassikot ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kuten varmaan on tullut esille, Alankomailla on pitkä historia Indonesian kanssa ja yksi tämän yhteyden hedelmistä on satay-kastike. Koska rakkaalla lapsella on monta nimeä niin puhutaan myös sate ja saté kastikkeesta tai kotoisimmin pindasausista.

Itse tapasin tämän tuossa taannoin koulun kafeteriassa lounaalla, ja siitä sain kimmokkeen ostaa jopa kotiinkin pikkuisen purnukan. Pindasausia voi käytellä vähän kaiken kanssa, mutta prototyyppisesti se sopii kanan kanssa joko tulisena tai vain mausteisena versiona. Helpoin tapa tutustua tähän herkkuun on tilata kipsate, joka on prototyyppisesti shashlik-tikun tyyppiseen vartaaseen keihästettyä kanaa, pindasoosia ja riisiä tai pottuja. Makua on hankala kuvailla, mutta yleensä kyseessä on mausteinen ja täyteläisen maapähkinäinen, samalla omituisen hapanimelä ja yleensä mausteinen ellei peräti tulinen maku. Tyypillisesti tässä on varmaankin sellainen herkku mistä selvästi joko pitää tai ei.

Erikoisvinkkinä matkaajille, jos on jos niin paatunut että ajatus ranskiksista majoneesin tai fritsausin kanssa ei nosta kulmakarvoja, niin siinä tapauksessa seuraava taso on Pataat Oorlog, jossa pindasaus ja fritsaus eli leikattu majoneesi käyvät taistoa pottujen herruudesta. ”Oorlog” on kuulemma siis sota hollaniksi ja tässä on kyseessä siis taisto kastikkeiden välillä. Asiantuntijoiden mielestä oorlog on ehkäpä hienoin tapa nauttia perunaa, mene ja tiedä sitten, mutta suosittelen etsimään kojun jossa tarjotaan tötterössö tuoreita perunoista tehtyjä, siis oikeita ranskiksia ”Verse Pataat” ja rohkeasti ääntämään ”Pataat oorlokhrhm, alstjebleift”.

Olisin melko yllättynyt jos suomesta löytyisi pindasausia kaupasta, mutta ei kannata vaipua epätoivoon, koska sitä voi tehdä itsekkin. Kokeilunhaluisille ml. minä itse etsin reseptejä taas kerran netin kätköstä. Hollannintaitoiset arvasit pinda-sanasta, että perusaineksena on maapahkinä, ja vielä takemmin maapakinävoi. Tarjolla on taas perusresepti ja perusteellinen resepti joita voi vaikka yhdistellä mieleisekseen kompromissiksi.  Maapähkinävoista tulee sataykastiketta kun sitä maustetaan ja notkistetaan.

Käyn tässä nopeasti tuon monimutkaisemman reseptin läpi, jota kukin voi sitten halutessaan muunnella: 2,5dl (250g) maapähkinävoita, desi (100g) ketsuppia ja toinen maitoa, (50g) puoli desiä makeaa soijaa ja toinen puolikas etikkaa. Itse noudattaisin varovaisuutta nesteen lisäämisessä, soosin kuuluu pysyä tukevasti haarukassa, joten kannattanee lisätä maito viimeisenä. Mausteeksi tuohon liemeen tulee sitten 50g kookosta, oletan että hiutaleena, 4 chiliä tai napaus sambal oelekia, 5 kynttä valkosipulia, ja kaksi teelusikkaa curryjauhetta. Noin kokeilematta ja tuntumalla kannattanee harkita mahdollisuutta kokeilla kookosmaitoa normaalin maidon sijaan.

Valmistus tapahtuu niin että liotetaan kookos vedessä ja valutetaan, hienonnetaan chilit ja valkosipulit. Sitten sulatetaan maapahäkinävoi kattilassa, lisätään nesteet muttei keitetä. Sitten lisätään etikka ja kookoshiutaleet joita keitetään pari minuuttia jonka jälkeen lisätään mausteet.  Tavalliseen tapaan tarkistetaan maku ja koostumus, ja tehdään viimeiset epätoivoiset pelastukset ja tarjoillaa. Tosin koska ohjeessa oli viimeisenä mausteiden lisääminen niin soosille voi olla eduksi jos sen antaa vähän tasaantua ennen tarjoilua.

Eipä tässä kun jatketaan pähkinöinä,


Sinappikeittoa Zaandamista

Tällä kertaa Kartturin keittiössä valmistuu liemiruokaa. Nimitäin ihastuin tuossa työmaaruokalassa sinappikeittoon, paikallisittain (Zaanse) Mosterd Soep. Syystä toisesta siis vaikuttaisi, että keitto on keksitty Albert Heijnin kotikaupungissa Zaandamissa, Amsterdemista pohjoiseen tai luoteeseen IJmeerin rannikon tuntumassa.

Tavoitteenahan meillä tosiaan on tai oli saada aikaan kermaisen pehmeä ja paksu, pehmeästi sinapin makuinen keitto. Tähän pääsemiseksi löysin muutamankin reseptin perusreseptiä. Ensimmäisenä tarttui onkeen hyvin suoraviivainen, oikotie onneen -tyyppinen resepti joka näyttää olevan toistettu ympäri nettiä useammassakin paikassa, ja sitten parikin vähän monimutkaisempaa ja perinteisemmän oloista reseptiä. Perusresepti lyhykäisyydessään on siis sellainen, että otetaan ainekset eli lihalientä, sulatejuustoa, hapankermaa sekä karkeaa sinappia, yhdistetään ainekset kattilassa, kiehautetaan ja suurustetaan.

Käytin kuitenkin pohjana mukaillen yhtä noista monimutkaisemmista, koska en halunnut elämän olevan liian helppoa. Seuraavassa siis noin litran eli neljän reilun annoksen ohje. Valmistus alkaa sillä, että otetaan isohko sipuli tai vastaava määrä purjoa ja kuullotetaan öljyssä tai voissa kattilassa. Kun sipuli on pehmennyt, niin mukaan lisätään kaksi ruokalusikkaa dijon-tyyppistä sileää sinappia  ja lisätään varttia lihalientä. Ohjeessa puhuttiin kahdesta liemikuutiosta, mutta aika napakka suola syntyi jo yhdelläkin, joten kehotan varoivaisuuteen.

Tässä kohtaa myös reseptit alkavet erota toisitaan, ja tässä nyt asian hämmentämiseksi kertoilen myös näistä sivupoluista. Nimittäin sipulin kuullottamisen yhteydessä voi kaukonäköisesti tehdä rasvasuuruksen ja lisätä hyväksi katsomansa määrän jauhoja, esim 2-4- ruokalusikkaa kattilaan sekä esim. timjaminoksia ja laakerinlehden.

Kuitenki tässä perusjuonena olevassa reseptissä juju on, että suurustus tapahtuu keittämällä liemessä pari jauhoista perunaa. Ohjeen mukaan soosi kannattaa ajaa sauvasekoittimella pehmeäksi, mutta itse jouduin tyytymään kauhalla survomiseen ja onnistui se niinkin, tosin rakenteesta ei tule sitten sellaista samettisen pehmeää. Käytti perunaa tai jauhoja, niin halutun rakenteen ja paksuuden saavuttamisen jälkeen keitto alkaakin olla viittä vaille valmis. Se viimeistellään kahdella ruokalusikalla karkeaa sinappia, mieluusti zaanilaista tietysti, pikkupurkilla hapankermaa ja reilulla sadalla grammalla sulatejuustoa tai juustoraastetta. Jos lähikaupassa ei nyt satu olemaan tuota Zaanse Schansin museotuulimyllyllä jauhettu asinappia, niin tuo zaanilainen karkea sinappi muistuttaa skoonelaista missä sinapinjyviä kelluu valtoimenaan. Tuo smeerkaas mitä käyttelin muistutti melko elävästi olympiaa tai koskenlaskijaa, mutta jos haluaa olla oikein alkuperäinen niin zaanilaiseen sinappikeittoon kai kuuluisi juustoksi zaanlander.  Lopuksi tarkistetaan maku, tarvittaessa maustetaan pippurilla ja suolalla, sekä sinapilla.

Ranskankerman ja juuston voi korvata tämän reseptin mukaan myös suoralla kermalla ja kuivalla valkoviinillä, tai toisen version mukaan pelkällä pikku lirauksella kermaa.

Taiteen sääntöjen mukaan keitto tarjoillaan rapeiden pekonikuutioiden ja tuoreen voidellun leivän kanssa. Päälle voi silputa keväsipulia tai ruohosipulia tai persiljaa.

Itsearviointina toteaisin, että keitto onnistui noin puoliksi ensimmäisellä yrityksellä. Nimittäin tuolla määrällä hapanpanmaitotuotteita ruuasta on hankala saada pahaa, mutta rakenne jätti toivomisen varaa ja suurustus olisi ollut eduksi. Eli tässä kohtaa vaivannäöstä ei varsinaisesti palkittu vaan vastaava herkullisuus olisi varmaan saavutetti vähemmällä puuhastelulla tuota ykköstyypin oikotiereseptiä noudattamalla. Myös tuo sinapin ja ranskankerman yhdistelmä oli vähän terävämpi kuin olisin ehkä toivonut, joten kannattaa harkita kerman lirauttamista keitokseen hapankerman sijaan. Kannattaa myös ehkä miettiä, että jättääkö kerman kokonaan pois jos käyttää juustoa ja toisinpäin.

Ei muuta kuin suut sinapille


Sinappikeitto ja teemaan sopivat sinappiset juustoleivät
Sinappikeitto ja teemaan sopivat sinappiset juustoleivät

La Chouffe

Inspiraatiotauon jälkeen olutrintamalla on vuorossa Belgialainen Ardennien ihme La Chouffe. La Chouffen on genreltään biere blond d’Ardenne, eli kaiketi vaalean alen variantti. Olutta oli tarjolla vain kolmen vartin lestissä, mutta menköön juhannuksen kunniaksi.

Väri on alelle sopivasti lievästi samea ja oranssin sävyinen. Vaahto on runsas ja isokuplainen. Tuoksu on lievästi hedelmäinen tai mausteinen.

Suutuntuma on hapokas ja se vaihtuu lievästi kirpeäksi ja happamaksi vartaloksi. Maku on kirpeän virkistävä, mutta ei kovin vahva. Jäkimaussa on lievää katkeruutta ja korianteria. Pullon edetessä hapokkuus pysyy määräävänä vaikutelmana, mutta lievästi mausteinen jälkimaku korostuu tavalliseen tapaan.

La Chouffe on varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Maussa on samoja elementtejä kuin taannoisessa valkoisena viikonloppuna läpikäydyssä vehnäolutkatraassa, mutta maku taittuu kuitenkin vahvasti lagerin suuntaan. Mielenkiintoinen tuttavuus.

3/5 ”hyvä”


Patojen äärestä

Kuten olenkin kirjoittanut, Hollantilaiset kaiketi perinteisesti pitävät padoista ja muhennoksista. Stamppot on jonkinlainen standardi, mutta sen lisäksi toinen muhennos, Hutspot, on noussut erikoisasemaan. Tarinan mukaan ruokalaji keksittiin 80-vuotisen sodan aikana Leidenin piirityksessä. Piirityksen ahdistamat hollantilaiset mursivat padot ja pengermät jotta kapunkia ympäröivät tasangot tulvisivat. Suunnitelma ei aluksi ottanut toimiakseen, mutta lokakuun 2. ja 3. 1574 myrsky nosti tulvan joka pakotti piirittäjät ottamaan leirinsä ja lähtemeään. Kertoman mukaan espanjalaiset pötkivät pakoon niin nopeasti, että ateria jäi kesken, ja Leidenia vapauttamaan tulleet hollantilaiset löysivät tähteelle jääneet porkkanamuusit.

Lisäpontta voiton tai kapinan symbolina hutspot sai 2. maailmansodan aikana koska juureksia voitiin kasvattaa miehittäjiltä piilossa ja joka tapauksessa porkanamuusin väri on oranssi, joka on siis myös Oranje-Nassaun kuningashuoneen vaakunaväri ja Hollannin kansallisväri.

Komeasta historiasta ja vahvasta symboliikasta huolimatta resepti on, jos mahdollista, entistä suoraviivaisempi. Perusainekset ovat sipuli, porkkana ja palsternakka tai peruna. Ollenkin että peruna alkoi yleistyä euroopassa vasta myöhemmin, huolimatta siitä että kasvi oli ainakin jossain päin europpaa tiettävästi tunnettu jo Leidenin piirityksen aikaan, niin palsternakka on ilmeisesti se historiallisesti oikeampi aines. Uskoakseni pottu palvelee varsin hyvin lisäämällä tärkkelystä keitokseen.

Perusresepti on sellainen että otetaan 1 osa sipulia, 2 osaa palsternakkaa tai perunaa ja 3 osaa porkkanaa. Kuoritaan ja pestään, keitetään vähässä vedessä johon lisätään suolaa tai liemikuutio. Kun juurekset ovat pehmeitä puolen tunnin tai tunnin jälkee, tulosta ei varsinaisesti haittaa jos muutenkin muusattavat ainekset livahtavat ylikypsäksi. Osa liemestä kaadetaan pois ja keitos muussataan maun mukaan hienommaksi tai karkeammaksi ja maustetaan suolalla ja nepillä voita. Hienosäätönä nesteen voi korvata maidolla ja mausteeksi voi lisätä vaikkapa pekonia.

Itse asiassa peinteisin tapa tehdä hutspotia lienee yhdessä klapstukin kanssa, niin että pataan mätkäistään kimpale naudan rintaa ja sitä haudutetaan kolmisen tuntia, jolloin juurekset lisätään puolta tuntia tai tuntia ennen lihan kypsymistä ja muusataan erikseen. Klapstukin puuttuessa hutspotin kanssa voi nauttia mausteista makkaraa kuten rookworstia ja omenasosetta sekä joka paikkaan sopivia suolakurkkuja.

eikun padat porisemaa


Hutspot mit Gekookte worst ja pari lättänää krokettia alá paistinpannu
Hutspot mit Gekookte worst ja pari lättänää krokettia alá paistinpannu

Brandt Imperator

Brand Imperator vahvasti nimetty ja kuvauksen mukaan myös vahvan makuinen erikoisolut. Kuvauksessa viitataan meripihkaan, niin menisiköhän tämä nyt sitten kategoriaan amberbier.

Väri on ainakin mainion syvä punaruskea, joskaan en sitä välttämättä luonnehtisi ensimmäisenä meripihkaiseksi. Vaahto on melko isokuplainen ja helposti haihtuva.

Suutuntuma on hapokas alkuun mutta tasoittuu nopeasti. Maku on vähän vaikeasti luonnehdittava, keskiosa on jokseenki mieto ja yllättävästi jopa alkoholinen vaikka prosentteja on vain 6,5%. Jälkimaku sitten on varsin katkera ja jää pyörimään kohtuullisen pitkäksi ajaksi suuhun. Lasin edetessä yritän maistella josko sitä vartaloa löytyisi makuun, mutta kehitystä tapahtuu lähinnä jälkimaun voimistumisen muodossa.

Sanoihin että tämä takapotkuinen humalan katkeruus ei ole minun makuuni, alkupää on varsin kevyt ja katkeruus tulee ikään kuin nurkan takaa. Tällä kertaa tämä keksintö jätti vähän kylmäksi: ei tämä pahaa ole, mutta ei nyt varsinaisesti herätä intohimoja ostaa uudestaankaan. Siispä arvosana

2/5 ”tyydyttävä”