Lukot vai flätit?

Monet pyöräilyn harrastajat tuppaavat ajattelemaan, että harrastuksen edetessä aloitetaan ns. normipolkimilla (eng. platform pedals, flat pedals, flättipolkimet) ja jotakuinkin automaattisesti siirrytään, ikäänkuin kypsytään ja valmistutaan, ajamaan lukkopolkimilla joissa siis ollaan klosseista kiinni pyörässä. Ajatuksena on tietysti, että lukkopolkimilla ajaminen on tehokaampaa ja siksi parempaa, ja myös kilpailuissa käytetään lukkoja. Näin minäkin olen ajatellut jotakuinkin kritiikittömästi. Törmäsin kuitenkin keskusteluun asiasta, jossa tuli vastaan flättipoljinmanifesti, joka sai ajattelemaan asiaa. Tässä käsittelen asiaa nyt lähinnä maastopyöräilyn näkökulmasta.

En ala kiistämään lukkopoljinten keskeisiä etuja, kuten voimansiirtoa jne., joista on puhuttu toisaalla paljonkin. Sen voisin kuitenkin sanoa, että ne pääsevät enemmän oikeuksiinsa tasaisella tiellä ja polulla kuin ns. teknisessä maastossa. Kohtuullisen hyvin omaa kokemusta vastaava väite on, että lukkopolkimien kanssa oppii pahoja tapoja pyörän käsittelyn suhteen. Tahtoo sanoa, että lukkopolkimilla ei elä pyörän mukana vaan tappelee vastaan. Jos tämä oli liian zeniläisesti sanottu, niin toisin päin lukoilla ei välttämättä opi ajamaan pehmeästi ja fiksusti pyörän mukana koska fillaria voi käskeä jaloilla ja se ei heitä kuskia selästä jos vaikka ajeleekin vähän tyhmästi esteisiin.

Vastaväite fläteille voisi olla, että pyörän hallinta vähenee kun sitä ei voi pitää jaloilla(-kin) kiinni. Kuitenkin ehkäpä teknisesti vaativimpien lajien kuten BMX, dirt jump, trial ja slopestyle harrastajat polkevat ajavat kaikki flättipolkimilla. Niinpä hyppääminen, manuaalit, ynnä muut liikkeet eivät voi olla lukoista kiinni. Toki jänishyppy ainakin onistuu helpommin lukoilla, mutta kun tekniikan oppii niin nähtävästi se menee myös fläteillä. Danny MacAskill ja flättipolkimet:

Sitten vielä seikka joka ei ole merkityksetön aloittelijoille, eikä edistyneemmille harrastajille. Nimittäin pyörään lukittuminen on kaksiteräinen miekka; se antaa toisaalta hallintaa, mutta toisaalta voi myös olla rasite teknisessä maastossa. Varmasti jokainen lukkopolkimien käyttäjä on ainakin kerran kaatunut kyljelleen koska ei ole saanut kinttuja irti tarpeeksi nopeasti. Uskaltaisiko sitä yrittää vielä vähän vaikeampia paikkoja vielä vähän pidemmälle hyppäämättä kävelijäksi jos ajaisi fläteillä – ehkä, ehkä ei. Tämä on varmasti tapauskohtainen kysymys.

Mitä tästä siis kostutaan? En aio tältä istumalta erikseen suosittaa tai käskeä ketään vaihtamaan polkimia. Kuitenkin minulla ainakin jäi ajatus itämään, että pitäisiköhän kokeilla flättejä jos se vaikka opettaisi tai pakottaisi oppimaan pyörän käsittelyä. Flättipoljinmanifestia lainaten, eivät juoksijatkaan harjoittele kisapiikkareilla kaiken aikaa.

Mainokset