Maastopyöräilyä joka lähtöön

Maastopyöräily on monimuotoinen virkistys- ja urheilumuoto, jonka eri alalajeista on ainakin minun kohdallani ollut pientä hämmennystä. Siksipä ajattelen taas ääneen ja selvitän itselleni mistä maastopyöräilyn alalajeissa noin karkeasti on kysymys ja mitä niillä on merkitystä harrastamisen kannalta. Seuraavassa käsitellään siis maastopyöräilyn eri muotoja lähinnä aloittelevan harrastajan näkökulmasta. Tavoitteena on tehdä yleiskatsaus päälinjoihin ja jäsentää kenttää, eikä esitellä jokaista mahdollista lajia yksityiskohtaisesti.

Yleiskatsaus

”Maastopyöräily” itse asiassa on nykyään karkeasti yhtä kuvaava termi kuin ”autourheilu” siinä mielessä, että otsikon alla harrastetaan jos jonkinlaista pyöräurheilua. Maastopyöräilyn alkuhämärissä 1970-1980-luvulla kaikki oli maastopyöräilyä ja kaikki ajoivat jotakuinkin samanlaisilla fillareilla. Maastopyöräily alkoi monimuotoistua harrastuksena ja urheiluna 1990-luvulla ja erityisesti 2000-luvulla (ala-)lajien ja välineistön puolesta. Historian hämäriin voi kurkistaa esim. Frank Berton ”The Birth of Dirt” -kirjan tai Klunkerz dokumentin avulla, mutta ei niistä sen enempää tässä.

Seuraava kuvio yrittää vähän avata tätä monimuotoisuutta. Kuvion jaottelu perustuu ensinnäkin yleiseen, pyörävalmistajien käyttämään jakoon akselilla cross-country (XC) – downhill (DH), joka tietyllä tapaa kuvaa maaston kokoa ja pyöräilyn alamäkipainotteisuutta. Kuva mukaillen alun perin Turnerin grafiikkaa. Toinen ajottelu mitä voitaisiin soveltaa, mutta harvemmin näkee, on lajin tekninen vaativuus pyörän hallinnan ja silkan uskalluksen suhteen.  Näillä eväillä kuvioon on ensiksi viritetty x-akselille perusluokat ja sitten väritetty kuvausta lisäämällä eri (kilpa-) lajeja sijoitettuna jotakuinkin teknisen vaativuuden mukaan y-akselin suhteen. eli, mitä ylempänä ja oikealla laji on, sitä enemmän vauhdikkaita laskuja ja ilmaa lajissa tai sen kilpailuissa on. Lisäksi kuvion alaosassa on muutamia esimerkinomaisia koti- ja ulkomaisia tapahtumia ja kilpasarjoja joista voi saada jotain käsitystä mittakaavasta.

Maasto- ja liitännäislajeja jaoteltu vaativuuden mukaan
Maasto- ja liitännäislajeja jaoteltu vaativuuden mukaan

Lajien kirjoa tarkemmin

Tavan harrastajan kannalta mielenkiintoisin voi olla ihan perusjatkumo XC-DH, joka selittää vähän myös pyörävalmistajien termistöä ja syistä miksi kunkin kategorian pyörät ovat sellaisia kuin ovat. Alla nämä peruslajit avattuna hyvin yleisesti:

Cross-country, XC: XC on useimmille sitä normaalia maastopyöräilyä, mikä voi tarkoittaa mitä tahansa lenkkipolkujen ja latupohjien ajamisesta yleiseen metsässä ajeluun, jolloin voidaan puhua myös single track -pyöräilystä. Single track siis tarkoittaa yksinkertaisesti kinttupolkua, ”single track” – ”yksi ura”, erotuksena metsäteistä ja laveista rakennetuista poluista ynnä muista latupohjista.  XC on myös suosittu kilpalaji, jossa ajetaan XC Olympic kisoja samoilla säännöillä kuin olympialaisissa ja pidempiä XC Marathon kisoja suhteellisen helpossa maastossa. Freeriderit veistelevät, että XC on sitä kun ajetaan latupohjia ja lenkkipolkuja maantiepyörällä jossa on joustohaarukka, ja heittäydytään tangon yli kun tulee oikeaa maastoa eteen. XC on maastopyöräilylajeista kiipeämispainotteisin, tarkoitus on päästä polkemalla koko reitti läpi. XC pyöräksi on vakiintunut 100mm/4″ joustava, kevyt ja jyrkkäkulmainen jäykkäperä tai täysjousto, esim. voitokas Specialized Epic, Turner Czar, Giant XTC, Pivot Mach 4/LES.

Esimerkkinä XC:tä Vimpelistä:

ja parhaita paloja UCI XC Olympic kisoista 2012

Trail: Trail-pyöräily on paljon samaa kuin XC, mutta ilman kilpailuviritystä. Se voi olla yhtä hyvin latupohjien ajamista, mutta useammin metsä- ja muita maastopolkuja, eli sitä single trackiä. Trailipyörä on pyörävalmistajien termistössä usein 120-140mm/n. 5″ joustava täysjousto, jossa on vähän loivemmat kulmat ja pystympi ajoasento kuin XC-tykissä, esim. Specialized Stumpjumper/Camber, Santacruz TallBoy (LT), Turner Sultan, Trek Fuel EX, Giant Trance, Pivot 429, Pivot Mach 5.7. Uutena genrenä on 140mm joustavat (teräsrunkoiset) jäykkäperät, esim. Kona Honzo, jotka voitaneen aika hyvällä omalla tunnolla lokeroida tähän luokkaan.

Esimerkkinä suomalaista trailia/enduroa Kajaanista:

All Mountain, AM: All Mountain tarkoittaa kirjaimellisesti jotakuinkin kaikkea mitä vuorella on tarjota. Ajatuksena lienee kiivetä vuori ylös ja palkintona laskea se alas. Eli ero trailiin voi olla maku- tai aste-erokysymys, muta näyttäisi että keskeistä termissä on ’mountain’ eli puhtaimmillaan AM:ää ajetaan ’oikeilla’ vuorilla. Enduro on suurehkon suosion saanut kilpailuformaatti erityisesti amatöörikisaajille. Endurossa ajetaan ajastettuja erikoiskokeita, joiden välillä on siirtymäpätkät joilla ei oteta aikaa. Tosin yleensä rajoite on että seuraavalla EK:lla pitää olla ennen tiettyä aikarajaa jotta kokonaiskisan pituus pysyy hallinnassa. Nyttemmin näyttää että Endurosta on tulossa AM:n synonyymi erityisesti Pohjois-Amerikassa kilpialuformaatin saaman suuren suosion vanavedessä. Keskeinen ero AM:n ja enduron välillä kuitenkin on että Enduro on kilpailuformaatti, jossa ajetaan maastossa joka muuten menisi AM-pyöräilyksi (tai trailiksi). Kuriositeettina Pohjois-Amerikassa oli tai on kilpailuformaatti Super D, joka oli hyvin lähellä euro-enduroa sillä erotuksella että Super-D:ssä on yksi erikoiskoe. AM pyörä, XC-päässä ystävällisesti myös all mountain -sohvaksi kutsuttu, pyörä on yleensä karkeasti 140-160mm/n. 6″ joustava ja poljettava pyörä, esim. Specialized Enduro, Trek Remedy/Slash, Santa Cruz Bronson/Nomad, Pivot Firebird/Mach 6, Giant Reign.

Noin esimerkkinä trail/AM ajoa Kanadan British Columbiassa:

ja euro-enduroa Marokossa:

Freeride, FR: Freeride määritellään jotakuinkin niin, että se on kaikkea mitä maastopyörällä voi tehdä, mutta vähän kuin vapaalasku lumella, FR käytännössä tarkoittaa rajumman pään touhua. Freerideen erityisesti kisoissa yhdistyy isoja hyppyjä, esteitä, droppeja ja temppuja. FR voi olla myös sitä että työnnetään pyörä ylös vuorta ja lasketaan 2-3000 laskumetriä silkkaa vuorta. Se voi olla myös sitä että etsitään hyvä lohkare ja käytetään iltapäivä hyvän hyppykuvan ottamiseen tai muuten vaan hyvän ajolinjan löytämiseen. Erityisesti North Shore-tyyppisessä freeridessa käytetään hyväksi myös rakennettuja laitureita, hyppyreitä ja kohotettuja pitkospuita. Kilpatason FR:stä saa käsityksen kun katsoo vaikka Red Bull Rampage -kutsukisan männävuosien tallenteita. FR-pyörä itsenäisenä kategoriana on katoava luonnonvara. Historiallisesti se on takoittanut usein 150-200mm/6-8″, joustavaa täpäriä, jonka jousitus on viritetty siihen, että sillä voi hypätä bussin kokosen gapin tai ryskyttää kaatuneiden puunrunkojen ja käsipallon kokoisten kivien yli katkaisematta selkäänsä ja ne ovat huomattavasti vähemmän poljettavia kuin alemman kategorian pyörät. Esim. Specialized BigHit, Trek Session, Rocky Mountain Flatline, Scott Voltage. Nyttemmin parantuneet 6″ AM-pyörät ja poljettavat 8″ DH-pyörät ovat nielaisseet tämän kategorian. 

Red Bull Rampage 2012 kooste

Kovanluokan friiridea Pohjois-Amerikan vuorilta:

ja North Shore tyyppistä friiridea Kanadasta, sieltä oikealta pohjoisrannalta

sekä Lofooteilta:

Downhill, DH: DH-pyöräily on käytännössä isojen mäkien laskemista, usein siihen rakennetulla pokupyörällä. Varsinkin tasamaan harrastajat vitsailevat että DH on sitä että lasketaan laskettelumäkiä motocross tai enduropyörällä, josta on moottori poistettu. DH-pyörä on yleensä 180-250mm/8-10″ joustava pyörä, jossa yleensä on myös motocross-tyyppinen tuplakruunuinen haarukka, ei erityisemmin poljettava ja virittetty siihen että sillä voi laskea esim. lasketelurinteen viereisen metsän paljon jarruttelematta. Esimerkkejä Specialized Demo, Santa Cruz V10, Giant Glory, Pivot Phoenix.

Downhill videomix

UCI MTB World Cup Downhill 2012 kooste 

Näiden lisäksi sitten on lukuisa joukko erilaisia temppulajeja joissa myös kilpaillaan kuten Dirt Jump, BMX Freeride, Slopestyle ja parkissa ajettavia, kuten BMX Racing, Fourcross, joita on nimetty kuviossa. Noin karkeasti kuitenkin suurin osa harrastepyöräilystä on trailia, tai pohjoisen mäissä ehkä AM-pyöräilyä jos nyt väkisin haluaa tehdä eron. Vertailun selventämiseksi jonkinlaisia näppituntumaisia keskiarvo eri tyypin pyörien strategisista mitoista vielä ao. taulukossa yhteenvetona. (Lähde)

MTBdiscplines-pyorat

Entä sitten?

Ei välttämättä paljon mitään, mutta toivottavasti tämä avasi vähän termien viidakkoa lajin piiriin tuleville. Genreistä ei sinällään kannata isommin edes kantaa huolta, senkun ajaa. Mitä tästä jutusta voi jäädä käteen, on joninlainen implikaatio kaluston valintaan. Tosin usein homma menee niin, että jo hinnan puolesta ensimmäinen hakinta on XC-jäykkäperä, jolla lähdetään opettelemaan. Sitten jos harrastus ottaa tulta ja taito karttuu, niin saatetaan siirtyä kohti isompia mäkiä ja hankitaan siihen järeämpää kalustoa tai yhtä hyvin jatketaan nopeuden hiomista XC-maastoissa.

Toisaalta ihan lajin nautittavuuden kannalta hyvin poljettava trail/AM-pyörä voi olla hyvä alusta kaikenlaisesta maastosta nautiskeluun. Niinpä hyvin poljettavien isopyöräisten trailien luokkaa, esim Cube AMS 120, Specialized Camber, Trek Fuel EX 29, ja butiikkiluokassa Pivot  Mach 429 ja Mach 6, Turner Sultan sekä Santa Cruz TallBoy (LT), on erilaisissa testeissä kehuttu pyöriksi jolla voi täyttää kaikki (maasto-) pyöräilytarpeet.

Lähteet

Fillafoorumi – Mitä eroa on maastopyöräilyn eri alalajeilla?

ibikeride – The different mountain biking-disciplines and bikes explained

Singletracks bike net – Bike Forums – MTB Frame Categories & Disciplines

Mainokset