Talviset haasteet pyöräilijälle

Nyt kun kausi ja talvi on lähtenyt kunnolla käyntiin niin muistuu taas mieleen missä talvipyöräilyn haasteet piilevät. Noin yleensä esim. talven pakollisen lumikaaoksen päivänä 3.2.12. helpointa oli ajaa joko ihan pehmeään koskemattomaan lumeen ja silloinkin pitää tiedostaa riski että lumesta voi löytyä jotain ylläreitä, tai sitten selkeästi kovaksi tallattuun lumeen. Yleensähän tietysti tosimaailmassa keli on jotain näiden välistä, mutta sellaista se on. Tämän jutun tarkoitus onkin valottaa noita pieniä haasteita ja helpottaa varautumista. Seuraavassa jonkinlainen lista, ei missään erityisessä järjestyksessä.

1. Musta jää: Kauden alussa ja lopussa kuuluisa musta jää voi hieman yllättää. Syksyisin sataa paljon ja pakkanen voi yllättävästi iskeä, jolloin joku kaunis aamu märkä asfaltti ei olekkaan märkä vaan jäässä. Vastaavasti keväällä yllättävän pitkäänkin päivisin on lämmintä vaan yöllä on pakkasta. Silloin sulavasti lumikasasta voi muodostua salakavaln liukas jäävirta. Tässä ei paljon muu auta kuin nastarenkaat ja nekin huonosti. Kannattaa ajaa kieli keskellä suuta ja olla varovainen kaarteissa

2. Tallattu lumi: Tallattu lumi tarttuu epätasaisesti alustaansa ja tallatut polut ovat melkoista perunapeltoa. Lumi voi irrota jäisestä alustasta varoittamatta. Lisäksi hankeen tallatut polut ovat kovia ja koholla pohjasta joten hangesta pollulle noustessa on syytä olla tarkka ettei etupyörä nuljahda ympäri. Kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää noita polkuja tai sitten pysyä nimen omaan polulla, mutta valppaana.

3. Hanki: Pehmyt neitseellinen hanki on sinällään mukava media kyntää menemään, että se ei tallaamattomana juurikaan vastusta menoa. Vaarana ovat alustan epätasaisuudet, kuten vaikka montut, kaivonkannet, jääpahkurat yms. joita ei erota tuulen tasoittamasta hangesta. Tähän ei paljon voi varautua muuten kuin pitämällä sarvista kiinni kunnolla ja olemalla perusvalppaana. Muista siis ajaan tukevalla otteella ja valppaana, katse muutama metri edessä.

4. Suolainen lumi: Pitkinä pakkaskausina syntyy rusehtavaa maantiesuolan sekaista lumimössöä joka voi auton tai bussin painosta tasaantua erehdyttävästi kantavan näköiseksi patjaksi, mutta syystä tai toisesta tuo muhju ei asetu ja tartu alustaansa. Varoitusmerkkinä on alustan siirtyily ja pyörän uppoaminen. Kannattaa varoa äkkinäisiä liikkeitä ja mahdollisesti sohjon kätkemiä monttuja. Viime talvena ajoin etupyörän suolaisen sohjon peittämän monttuun ja pyörä jäi siihen mutta Kartturi jatkoi matkaa.

5. Aurausvallit: Säännöllisesti aurat jättävät liittymiin lumipalteita. Näihin kannattaa suhtautua kelin mukaan varauksella; valli voi olla puhdasta uutta lunta josta kyntää kepesäti läpi, tai se voi olla täynnä jääkokkareita jotka iskevät vanteen solmuun, tai valli voi olla yksinkertaisesti raskasta ja suolaista muhjua joka pysäyttää pyörän kuin seinään ja lähettää kuskin sarvien yli. Usein käy vielä niin että valli on kadun kulmassa kevyen liikenteen väylän loppuessa ajorataan, jolloin pyörän keula painuu vähän alas ja mahdollinen etujousitus varsinkin painuu pohjaa ja kun valli tarraa kiinni niin sarvien ylitys tapahtuu helposti.

6. Urat hangessa: Tämä on sukua tallatuille poluille. Hankeen ajetut pyörän raiteet muodostavat alustasta koholla olevia palteita jotka sinällään voivat suistaa etupyörän sivuun ja aiheuttaa kaatumisen. Kannattaa siis pyrkiä ajamaan kokonaan uutta uraa tai kokonaan samaa.

Varautumisen ensimmäinen yleissääntö on, että ei kannata yrittää kiertää kaikkia lumikikkareita. Silloin huomio kiinnitty epäolennaisen ja menosta tulee hidasta hoipertelua. Normivauhdilla nopeus on luokkaa 5m/s, joten kannattaa katsoa noin viiden metrin päähän etupyörän eteen. Tällöin kuskille jää keskimääräisen reaktioajan puitteissa siedettävä sekunnin aika tehdä jotain jos esteitä ilmenee.

Toinen, ellei tärkeämpikin sääntö on, että lumessa ajaessa ei kannata miettiä päivän palavereja tai muutakaan kovin monimutkaista. Tilanteen hallinta vaatii asiallisia rektioita nopeasti. Jos joku railo tai jääpahkura yrittää suistaa etupyörän reitiltään, tilanne korjaantuu helposti ohjausliikkeellä. Sama pätee myös kääntyessä; jos pyörä lähtee vähän alta, vastaohjaus toimii ihan kuin autollakin ajaessa mutta vain jos kuski on hereillä ajoissa tekemään korjausliikkeet.

Eli nämä ovat tosiaan vain haasteita valppaalle pyöräilijälle, mutta nukkujalle ne voivat nousta ongelmaksi.

Turvallisempaa matkaa,

– Kartturi

Mainokset