Randstad ralli

Tämän oleskelun aikana retkaily on kuljettanut tässä enemmän ja vähemmän ympäri Randstadia, siis rengaskapunkia. Karkeasti Ranstad on rautatie ja moottorietieverkoston muodostama rengas joka käsittää ringin Amsterdamista Utrechtin kautta Rotterdamiin ja Haagiin ja takaisin Leidenin kautta Aatamiin.

Tuossa aiemmin kirjoitin jo erikseen jutut Amsterdamista, Delftistä ja Goudasta. Gouda ei tosin kuulu Randtstadiin, mutta on kuitenkin matkailun kannalta kiinnostava paikka. Näiden jälkeen jälkeen jää vielä hyvä määrä maininnan arvoisia kohteita, joista osassa olen käynyt mutta on jäänyt juttu kirjoittamatta. Tässä paikkailen nyt tätä lovea yhdellä isolla jutulla, mutta varmaakin monia mielenkiintoisia juttuja jää listaamatta joten tämä ei ole mikään tyhjentävä listaus vaan enemmänkin lisäke esim Wikitravelille tai Alankomaiden matkailuinfolle. Tässä jutussa esiintyvät lähimmistä alkaen Rotterdam ja s’Gravenhage, eli tuttavallisemmin Den Haag ja sitten renkaan toisella laidalla Utrecht. Haagin ja Amsterdamin väliin jää vähän pienempi Leiden.

Rikas Rotterdam

Rotterdam on tunnettu tietysti maailmanluokan satamasta, mutta myös maailmanluokan arkkitehtuurista. Rotterdamin kaupunkikuva on niin sanotusti rikas ja elävä niin arkkitehtuuriltaa kuin tapahtumiltaankin. Ehkä suurimmat matkailuvaltit mitä kaupungilla on markkinoitavana eri muodoissa ovat tapahtumat, arkkitehtuuri ja jossain määrin satama.

Arkkitehtuuria voi ihailla Arkkitehtuuri-instituutissa ja oppaan tai opaskirjan kanssa ihan kaupungissakin. Kaupunkia voi myös käydä ihmettelemässä Euromastissa ja tuossa Maasilla tai Niuwe Waterwegillä voi risteillä ihaillen satamia. Tosin ”satama” on aika lievästi sanottu, jos mietti useimpia suomalaisia satamia vertailukohtana. Rotterdam on aika kaukana sisämaassa, Pohjanmereltä on Erasmussillalle reilut 20 kilometriä noin nopeasti kartasta vilaistuna ja jotakuinkin koko tuo matka on Rotterdamin satamaa molemmin puolin tuota jokea.

Museotarjontaa Rotterdamissa on tuon Arkkitehtuuri-intituutin lisäksi tuossa Erasmus yliopiston tuntumassa esimerkiksi Kunsthal Rotterdam ja luonnonhistoriallinen museo. Ja mitäpä satamakaupunki olisi ilman satama- ja merimuseota vanhan sataman, tai niitäkin useita joten tarkemmin Leuvehavenin tuntumassa.

Värikkään kaupungin mainetta perustellaan myös runsaalla festivaalitarjonalla. Esimerkkinä löysin nyt vaikka vuoden varrelle tammikuusta alkaen Kansainväliset elokuvafestivalit, Kansainväliset runofestivaalitPohjanmeren Jazzit ja Kesäkarnevaalit. Rotterdams Uitbyrosta ja Hollannin matkailunedistämiskeskuksen sivuilta voi tarkistaa ajankohtaisimmat, näyttäisi että tapahtumia on listattuna pakahtumiseen saakka.

Rotterdam on myös varsin hyvä kaupunki ostoksilla liikkumiseen. Hyvän kuvan saa kun astuu Rotterdam Centraalista Weenan yli Kruispleiniä ja suuntaa kulkunsa vaikka Schouburgpleinin läpi Korte Lijnbanille ja pujottelee siitä kaakkoon Coolsingeliä ja Deursia kohti. Ostosparatiisia jatkuu tuosta Schouwburgpleiniltä tuonne Coolsingelille minkä varresta löytyy tavaratalo Bijenkorf ja ostoskeskus The Mall. Vinkkinä suunnitajalle kannattaa ottaa kiintopisteeksi Nationale Nederland, eli se sinertävä lasinen pilvenpiirtäjä missä on oranssi NN-logo ja toisena se kirkkaan vihreä lasipalatsi joka on De Beurs. Kokenut shoppaaja vois myös työntyä tuonne hipsterimpään tarjontaan Coolsingeliltä Hoogstraatia seuraten ja vähän putiikkisempaa liikettä löytyy esimerkiksi Meentin varresta. Tältä alueelta pitäisi löytyä aika kattava tarjonta, tosin samanlaista ylellisyyden ilotulistusta kuin Aatamin Kalverstraatilla ei ole tullut vastaan. Ylimääräisenä vinkkinä Schouwburgpleinin kulmilla on yleensä tuoreita pottuja friteeraava koju, mistä on hyvä ottaa Pataatjes Oorlog ja napostella näitä belgian lahjoja maailmalle kun ihailee näyteikkunoita.

Hauska Haag

Jos Rotterdamia sanotaan kaupunkikuvaltaa rikkaaksi tai värikkäksi, niin Haag on sitten puolestaan kertaluokkaa keskiluokkaisempi. Selityksenä tarjotaan että Haagissa on paikallisen hallinnon ja parlamentin lisäksi esim Europol ja Kansaivälinen sotarikostuomioistuin, ja näiden kansainvälisten eliten lisäksi paljon ulkomaalaisia diplomaatteja ynnä tavallisia ekspatriaatteja. Ilmeisesti viranhaltijamaisuus tunkeutuu siis vapaa-aikaankin. Hallinto tunkeutuu kaupunkikuvaankin melko vahvasti, sillä aseman Den Haag Centraal seutu on linnoitettu vaikuttavilla pilvenpiirtäjillä joissa majailevat lukuisat ministeriöt.

Haagissa huvituksena onkin ehkäpä eniten historialliset merkkipaikat kuten Binnenhof, joka on Hollannin ja Zeelannin kreivin ajoista palvellut hovin hallintokeskuksena, ja lukuisat museot joita on Binnenhofin ympäristössä ja lähistöllä pilvin pimein, erikoismainintana tietysti Mauritshuis joka kokoelmallaan kilpailee jopa Rijksmuseumin kanssa ja M.E. Escherin grafiikkaa esittelevä Escher in het Paleis. Tosin Haagissakin on tapatumansa kuten Haag-festivaalit kesäkuussa.

Haag ei ole myöskään hullumpi ostoskaupunki, kuten jo tuolla aikaisemmin laitoin merkille. Ostosparatiisi puolestaan keskittyy siten Spuin, pääkadun, vastakaisella puolella Binnenhofista katsottuna. Centraalista kun kävelee sisäministeriön ja terveysministeriön välistä Turfmarktia kaupunkintalon ”jääpalatsin” taaksen Spuipelinille ja siitä Spuin yli Grote Markstraatille niin alkaa olla asian ytimessä. Suurin keskittymä putiikkeja on ehkä Passagen kulmilla Gravenstraatin, Spuin ja Grote Markstraatin rajoittamalla alueella mutta Spuita ja Hofwegiä seuraamalla kauppoja löytyy kauempaakin.

Haagiin voi myös laskea Scheveningenin joka muodostaa yhden suuren huvittelukeskusksen jossa voi paistatella päivää. Mukavan lenkin voi tehdä esim ottamalla ykkösen raitiovaunun 11 tai 17 Den Haag Holland Spoorista suuntaan Scheveningse Haven ja kävellä tuolta satamasta pohjoiseen tuon Nooderstrandin vartta tuonnen huvikeskukseen pysäkille Zwarte Pad. Päivällisen auringonpalvonnan lisäksi iltaisin voi syöpyä ja juopua sujuvasti rantabulevardilla, ja jos rahoistaan ei muuten päässyt eroon niin kasino auttaa varmasti siinä.

Leikkisä Leiden

Rotterdamin ja Haagin jälkeen Leiden on kertaluokkaa pienempi kaupunki, tuollainen Delftin kokoinen noin sadan tuhannen asukkaan vetoinen. Rotterdam on siis noin helsingin kokoinen kaupunki, itse Rotterdamissa asuu wikipedian mukaan noin puoli miljoonaa ihmistä ja metropolialueella noin miljoona. Kaupunkia leimaa vahva yliopiston läsnäolo joka näkyy heti asemalle tullessa kun etäpuolella on yliopiston vierailijoiden vastaanottokeskus ja toisella puolella muhkea sairaalakompleksi Leiden Universitair Medical Center.

Leidenissa on Goudan ja Delftin tapaan myös hyvin idyllinen keskusta . Jostain syystä keskustan karotittaminen jäi vähän vajaaksi, mutta jos on jos kävellyt Amsterdamin kanavilla ja Delftissä tai Goudassa niin Leiden ei ehkä tarjoa enää tajunnanräjäyttävää uutta siinä mielessä. Tosin ainakin noin sadepäivänä keskustassa oli mukavan rauhallista ja hauska kävellä kokolailla keskenään.

Erityisen suosituksen voi antaa keskustan ulkopuolella LUMCin takana sijaitsevalle Naturalisille, eli kansalliselle luonnonhistorialliselle museolle. Museon valikoimaan kuuluu nettisivujen mukaan 12 miljoonaa näytettä, ja kokoelmaa hoidetaan jatkuvasti aktiivisen tutkimuksen merkeissä. Museossa kaiketi on vaihteleviä näyttelyitä, mutta peruskuviona kaiketi on että pohjakerros kertoo elämän kehittymisestä alusta nykyaikaan, 1. kerros kuvaa tästä kehityksestä johtuvaa biodivesiteettiä, 2. kerros kertoo maapallosta, ilmastosta ja maaperästä jne. aina 5. kerrokseen asti.

Toinen vetonaula jos näin voi sanoa on De Lakenhal joka on taidemuseo rakennettuna vanhaan kangaskauppiaiden killan kiinteistöön. Kokoelmassa on erityisesti Leidenin koulukunnan maalareiden merkkitöitä, mm. Rembrandt van Rijnin maalauksia Leidenin vuosilta. Museossa on myös samoja piirteitä kuin Goudan historiallisessa museossa, siinä missä esim. Rijksmuseum Amsterdamissa keskittyy mestariteosten esittelyyn, De Lakenhal kertoo enemmän Leidenin elämästä ja paikallisesta taiteesta.

Uhkea Utrech

Utrechtiin päästyä kirjoittajalta alkaa taas veto loppua ja myös piipahdus Utrechtiin oli varsin lyhyt niin että tietopuolikin on varsin heikko. Faktoista aloittaen Utrech on Renkaan itä- tai kaakkoislaidalla sijaitseva metropoli. Utrechtille on ilmeisesti leimallista että sen 300 tuhatta asukasta ovat satunnaisen matkailijan näkökulmasta tuntuneet ahtautuvan vain vähän Deltiä suurempaa historialliseen keskustaan. Oman kokemuksen lisäksi myös paikalliset totesivat että kaupunki tuntuu olevan aina täynnä. Eli voidaan myös sanoa että Utrech on vilkas kaupunki jonka historiallinen keskusta on täynnä elämää. Tilanteeseen vaikuttaa myös että johtuen isosta yliopistosta Utrech on myös varsin nuorekas kaupunki väestöltään.

Utrechtin maamerkki on Pyhän Martin katedraali, Sintmartins Kerk tai vain Domkerk. Utrecht esiintyy Alankomaiden historiassa usein nimen omaan arkkipiispan istuimen ansiosta ja Utrechtin piispa tai kardinaali oli kova tappi Alankomaiden politiikassa aina tuolta 600-luvulta 80-vuotiseen sotaan asti. Sattumoisin tuomiokirkko on sitten myös tärkeä nähtävyys.

Kirkko sattuu varsin keskeisella paikalle historiallisen keskustan viereen, joka on jonkinlainen nähtävyys jos itsessään. Itse kapungin lisäksi nähtävyyksiä on sitten muitankin. Museoista useimmiten mainitaan Centraal Museum, mutta ehkä enemmänkin suomiota voisi antaa Rietvield Schröderhuisille, joka on jotankuinkin ainoana jälkipolville säilyneenä Alankomaaliasen modernistisen liikkeen De Stijlin arkkitehtoonisena sovelluksena myös kohotettu maailmanperintökohteeksi.

Yhteenveto

Tässäpä oli tarinaa kerrakseen. Kun nyt katselen mitä tuli kirjoitettua niin nämä menevät nyt kategoriaan poimintoja sieltä täältä. Samalla täytyy todeta, että vaikka kirjoitin aika pienet jutut Leidenista ja Utrechtista niin se johtuu ainoastaan siitä, että olen tätä kirjoittaessa tehnyt vain yhden iltapäivän visiitin kumpaankin, ei siitä että kyseisissä kaupungeissa olisi vähän nähtävää tai koettavaa.

Näyttää myös, että on tullut tavaksi suositella vähän tuolta suositumpien kohteiden laitamilta. Kukin tehköön valintansa parhaaksi näkemällään tavalla, mutta loppupeleissä pidin esimerkiksi Lakenhalista ja Escher in het Paleisista enemmän kuin maineikkaasta Rijksmuseumista. Varisnkin jos on kiinnostunut Alankomaalaisesta elämänmenosta ja historiasta niin Goudan historiallista museota voi suositella lämpimästi De Lakenhalin ohella lämpimästi.

Yleisesti museoista voi sanoa, että samoin kuin Suomessa, myös Alankomaissa on jos jonkinlaista museota ja kokoelmaa. Tosin kaikki joihin olen sattunut ovat olleet varsin koekeatasoisia, mutta jos haluaa pelata todella varman päälle niin etuliitteellä ”Stedelijk” tai ”Rijks-” varustetut paikat ovat vähintään ns. oikeita museoita missä on kantahenkilökuntaa ja yleensä varsin vakuuttava kokoelma. EI silti kannata hyljeksiä pienempiä ja hyvämaineisia paikkoja joita esim mainituissa matkaoppaissa suositellaan.

Tässäpä tämä karttunut matkeilukokemus pääpiirteissään oli. Edelleen rohkaisen mahdollisia lukijoita esittämään kysymyksiä komenteissa jos jokin jäi epäselväksi.

-K

Mainokset

Mennään pähkinöiksi

Tässä ruokarinmalla olen koittanut etsiä perinteisiä hollantilaisia ja alankomaalaisia ruokia kokeiltavaksi, mutta modernimmat klassikot ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kuten varmaan on tullut esille, Alankomailla on pitkä historia Indonesian kanssa ja yksi tämän yhteyden hedelmistä on satay-kastike. Koska rakkaalla lapsella on monta nimeä niin puhutaan myös sate ja saté kastikkeesta tai kotoisimmin pindasausista.

Itse tapasin tämän tuossa taannoin koulun kafeteriassa lounaalla, ja siitä sain kimmokkeen ostaa jopa kotiinkin pikkuisen purnukan. Pindasausia voi käytellä vähän kaiken kanssa, mutta prototyyppisesti se sopii kanan kanssa joko tulisena tai vain mausteisena versiona. Helpoin tapa tutustua tähän herkkuun on tilata kipsate, joka on prototyyppisesti shashlik-tikun tyyppiseen vartaaseen keihästettyä kanaa, pindasoosia ja riisiä tai pottuja. Makua on hankala kuvailla, mutta yleensä kyseessä on mausteinen ja täyteläisen maapähkinäinen, samalla omituisen hapanimelä ja yleensä mausteinen ellei peräti tulinen maku. Tyypillisesti tässä on varmaankin sellainen herkku mistä selvästi joko pitää tai ei.

Erikoisvinkkinä matkaajille, jos on jos niin paatunut että ajatus ranskiksista majoneesin tai fritsausin kanssa ei nosta kulmakarvoja, niin siinä tapauksessa seuraava taso on Pataat Oorlog, jossa pindasaus ja fritsaus eli leikattu majoneesi käyvät taistoa pottujen herruudesta. ”Oorlog” on kuulemma siis sota hollaniksi ja tässä on kyseessä siis taisto kastikkeiden välillä. Asiantuntijoiden mielestä oorlog on ehkäpä hienoin tapa nauttia perunaa, mene ja tiedä sitten, mutta suosittelen etsimään kojun jossa tarjotaan tötterössö tuoreita perunoista tehtyjä, siis oikeita ranskiksia ”Verse Pataat” ja rohkeasti ääntämään ”Pataat oorlokhrhm, alstjebleift”.

Olisin melko yllättynyt jos suomesta löytyisi pindasausia kaupasta, mutta ei kannata vaipua epätoivoon, koska sitä voi tehdä itsekkin. Kokeilunhaluisille ml. minä itse etsin reseptejä taas kerran netin kätköstä. Hollannintaitoiset arvasit pinda-sanasta, että perusaineksena on maapahkinä, ja vielä takemmin maapakinävoi. Tarjolla on taas perusresepti ja perusteellinen resepti joita voi vaikka yhdistellä mieleisekseen kompromissiksi.  Maapähkinävoista tulee sataykastiketta kun sitä maustetaan ja notkistetaan.

Käyn tässä nopeasti tuon monimutkaisemman reseptin läpi, jota kukin voi sitten halutessaan muunnella: 2,5dl (250g) maapähkinävoita, desi (100g) ketsuppia ja toinen maitoa, (50g) puoli desiä makeaa soijaa ja toinen puolikas etikkaa. Itse noudattaisin varovaisuutta nesteen lisäämisessä, soosin kuuluu pysyä tukevasti haarukassa, joten kannattanee lisätä maito viimeisenä. Mausteeksi tuohon liemeen tulee sitten 50g kookosta, oletan että hiutaleena, 4 chiliä tai napaus sambal oelekia, 5 kynttä valkosipulia, ja kaksi teelusikkaa curryjauhetta. Noin kokeilematta ja tuntumalla kannattanee harkita mahdollisuutta kokeilla kookosmaitoa normaalin maidon sijaan.

Valmistus tapahtuu niin että liotetaan kookos vedessä ja valutetaan, hienonnetaan chilit ja valkosipulit. Sitten sulatetaan maapahäkinävoi kattilassa, lisätään nesteet muttei keitetä. Sitten lisätään etikka ja kookoshiutaleet joita keitetään pari minuuttia jonka jälkeen lisätään mausteet.  Tavalliseen tapaan tarkistetaan maku ja koostumus, ja tehdään viimeiset epätoivoiset pelastukset ja tarjoillaa. Tosin koska ohjeessa oli viimeisenä mausteiden lisääminen niin soosille voi olla eduksi jos sen antaa vähän tasaantua ennen tarjoilua.

Eipä tässä kun jatketaan pähkinöinä,

-Kartturi

Triviaa ja tilastoja Alankomaista

Tarttui tuosta mukaan tuo KLM:n lehti Holland Herald, kun taannoin kävin Suomessa,  ja siinä oli pieni tilastopaketti Alankomaista. Tästä innostuin muodostamaan pienen yhteenvedon omaksi huvikseni ja mittakaavan vuoksi olen sitten lukenut mukaan myös vertailukuja Suomesta ja muualta Euroopasta. Vertailun pääkohdat onkin siis poimittu väljästi Holland Heraldin toukokuun 2009 numerosta ja jos lähdettä ei erikseen mainita, niin tiedot ovat peräisin samaisesta lehdestä.

Perustunnuslukuna Alankomaiden kansantuote on 567 miljardia euroa (v 2007), Heraldin mukaan 16. korkein maailmassa ja Alankomaat on EU:n 6. suurin kansatalous, vaikka maa on pinta-alantaan vain 134. suurin ja asukasluvultaan 60. suurin. Vastaavasti Suomen pinta-ala on karkeasti kolme kerta suurempi, ja väkiluku on noin reilu kolmannes, samoin kuin kansatuote on jotakuinkin kolmannes (567 mrd vs. 179 mrd). Vertailulukuna kansatuote per nuppi onkin ehkä mielekkäämpi, Alankomaissa se on 32900e/asukas, Suomessa 29000 vuonna 2007, vertailun vuoksi vaikkapa Yhdysvalloissa luku muuten n.39k ja Norjassa 45k.

Yleisesti liiketoiminnasta puhuttaessa esimerkiksi Forbes listaa Alankomaat 9. houkuttavimmaksi liiketoimitaympäristöksi. Erityisesti kehutaan hyviä liikenneyhteyksiä, vakaata ympäristöä ja pientä inflaatiota. Suomella pätkähti sija 13 heti Belgian perässä. Suomesta mainitaan lähinnä metalli ja metsäteollisuuden vienti ja hyvä historia korkean teknologian viennissä, mutta myös mainitaan heti perään vahva riippuvuus tuonnista ja tuottavuuden todennäköinen heikentyminen. Esimerkkinä Holland Herald antaakin bisnesympäristöstä tiedon, että Fortune500 listalta 30 yhtiön Euroopan pääkonttori on Alankomaissa ja yksin Amsterdamissa on 150 yhtiön (Euroopan) pääkonttori. Kun katsoo suurimpien yhtiöiden listaa, niin näyttää, että Alankomaissa on rahoitus ja kauppa hyvin edustettuna. Unohtamatta tietysti isoja toimijoita kuten Shell, Philips ja EADS. Suomessa vastaavasti tietysti metsäteollisuus sekä kone- ja metalli erottuvat selvästi kärjessä, unohtamatta Nokiaa.

Bisneympäristön osana mainittiin työttömyys ja sama myös Holland Heraldissa. Vielä viime syksynä Alankomaiden työttömyys oli Euroopan alhaisin. Samassa datassa Suomi sijoittui noin 6% lukemalla 16. sijalle. Alankomaiden työvoima on laskennallisesti 7,6milj. joka tekee nopeasti 46% väestöstä, Suomessa vastaava luku on 2,6 milj ja noin 51%, joka on jopa hieman yllättävä luku kun huontosuhteesta tunnutaan olevan kuitenkin varsin huolissaan.

Holland Heraldissa esiteltyjä huippukohtia ovat myös liikenneyhteydet, kuten Rotterdamin satama, jonka läpimeno on 420 miljoonaa tonnia rahtia vuonna 2008, ja näin se sijoittuu maailman kolmanneksi suurimmaksi tällä mittarilla. Helsigin satama suomen suurimpana käsitteli 11 miljoonaa tonnia ja Samatamaliiton mukaan koko suomen satamien tavaraliikenne oli noin 100 milj tonnia, eli rennosti jopa neljännes Rotterdamin tavaraliikenteestä.

Myös lentolikenteessä Alankomaat ja tietysti Amsterdam Schiphol on tärkeä solmukohta, joskaan ei Suomesta nähden yhtä suosittu vaihtokenttä kuin vaikkapa Lontoon Heathrow, Frankfurt AM tai Pariisin Charles de Gaulle. Schipholista pääsee suoraan noin 262 kohteeseen ja kentän läpi kulkee vuosittain 48milj matkustajaa, 1,5 milj tonnia rahtia ja sen liikevaihto on noin 8mrd. Vertailun vuoksi Heatrow palvelee 66milj matkustajaa ja noin 1,3milj tonnia rahtia ja tuotti matkustajat ja myynnin mukaan lukien n. 1,2 mrd puntaa. Helsinki-Vantaa kuljettaa noin 13milj matkustajaa, koko maassa n 17,5milj, ja 160 tuhatta tonnia rahtia, siis 0,16milj tonnia vertailun vuoksi.

Kuljetuksesta päästään kätevästi vientiin. Viennin arvo vanhalla datalla arvioituna, on Alankomaissa 457 miljardia dollaria ja Suomessa vastaavasti n. 90 miljardia. Tuonti vastaavasti on 406 ja 78 miljardia, joten vaihtotaseet ovat kohtuudella kunnossa. Rahan liikkeistä kertoo myös julkisesti vaihdettavien osakkeiden pörssiarvo, joka on lievästi ylättäen Suomess yli tuhat miljardia ja Alankomaissa 924 miljardia. Tosin voisi olla mielenkiintoista nähdä miten tasan eri osakkeille tuo arvo jakautuu, koska aina Suomessa tiettävästi Nokia on reilusti yliedustettuna osakevaihdossa.

Koulutuksen suhteen Suomalaisessa mediassa on lypsetty OECD:n Pisa-tutkimuksen tuloksia reilusti, mutta mitenkäs sitten Alankomaissa. Pisa2006-tutkimuksessa Alankomaat on sijalla 9 525 pisteellä,  missä Suomi on ykkönen 563 pisteellä 15-vuotiaiden tiedemittaristossa, tosin Alankomaissa n. 44% nuorista yltää 3. korkeimmalle tasolle Suomen noin 41% verrattuna, mutta vastaavasti häntä venyy pidemmälle alas.

Sitten vastaavasti korkeakouluvertailussa suositulla ”Shanghain listalla” eli Academic Ranking of World Universities-tutkimuksessa sadan joukon Alankomaiden johtotähdet ovat Universiteit Leiden sijalla 71 (2007) 76 (2008) ja Utrech sijalla 42 (2007) 47 (2008), Suomesta mukana on Helsingin yliopisto sijalla 73 (2007) 68 (2008). Seuraavien sadan joukossa ei enää löydykkään yhtään suomalaista, mutta Hollantilaiset vaanivat järjestyksessä Vrije Universiteit Amsterdam, Universiteit van Amsterdam,  Rijksuniversiteit GroningenTechnische Universiteit Delft, Erasmus Universiteit Rotterdam ja vieläpä Universiteit Wageningen. Teknillinen Korkeakoulu on muistaakseni joskus ollut listalla, mutta nyt ei ainakaan yltänyt 200 joukkoon.

Jos pysytään vielä tovi tieteessä ja kulttuurissa; palkintojen saralla Suomeen on tippunut kaikkiaan neljä nobelia, Sillanpäälle, Virtaselle ja Ahtisaarelle, sekä kotimaassaan jokseenkin unohdetulle kemistille Ragnar Granitille. Alankomaissa on 18 nobelistia kautta aikain joista puolet 20. vuosisadan puolivälin jälkeen. Lähes kaikki palkinnot ovat tippuneet Leidenin tai Utrechtin yliopistoihin, joskin yksi on TUDelftissä toimineella tutkijalla ja pari Vrije Universiteit Amsterdamin alumneilla. Tiedepalkintoja on muitakin, mutta kun en itsekkään niistä tiedä, niin en osaa tässä nyt listata. Sivumennen sanoen rakkailla vihollisilla Ruosissa on 28 nobelistia jaTanskassakin on 13, lähinnä fysiikassa ja kemiassa. Selvästi yli sadan ovat yltäneet Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Tunnettujen kirjailijoiden suhteen puntit taitavat olla aika tasan lukuun ottamatta Sillanpään Nobelia, tosin kansainvälisissä palkinnoissa esim Neustadt-palkinnon saajissa komeilee Paavo Haavikko, mutta ei yhtään alankomaalaista. Filosofiassa Suomessa on von Wright ja Niiniluoto, Alankomaissa Baruch ”Spinoza” SpinozaHugo de Groot ja Desiderius Erasmus Roterdamus, noin karkeasti. Vaikka Alankomaissa ei ole yhtään kirjallisuuden noopelia, niin kulttuurin saralla on onnistuttu pönkittämään pystyy ainakin yksi maailmanluokan orkesteri, nimittäin Konenklijke Concertgebouworkest. Suomessa tavataa tunnustaa Radion sinfoniaorkesteri ja Lahti sinfonietta, mutta en nyt saanut kouraani mistään tuota Gramophonen numeroa missä KCO sai kirkkaimman kruunun, että voisin tarkistaa miten suomalaiset pärjäsivät. Populaarimusiikin kulttuurellisuudesta voinee olla montaa mieltä, mutta ainkin musiikin viejänä Alankomaat ovat kunnostautuneet dance ja kiksu-artisteineen jotka olivat erityisen suosittu tuossa 1990-luvun lopussa, siinä missä Suomessa on erokoistuttu metallin vietiin.

Nyt alkaa kirjailijalta ponsi tylsymään vertailussa joten on aika vetää yhteen mitä näistä luvuista sitten kostuttiin? Näin pintapuolisesta vertailusta ei kannata käydä rakentaan mitään ”meidän isä on kovempi ku teidän isä”-asetelmaa, joten päädytään varsin pintapuoliseen päättelyn. Kuva joka syntyy vastaa aika hyvin ruokapöydässä esitettyä yhteen vetoa, että noin kansana hollantilaiset ovat hyviä tekekemään rahaa.  Hollanin kulta-aikakin rakentui suureksi osaksi nimen omaan kaupalle, ja joku varmaan huomauttaa, että myös siirtomaiden riistolle, mutta joka tapauksessa ei niinkään omalle tuotannolle. Ilmeisesti Alankomaissa on onnistuttu ilmeisesti kautta aikain kapitalisoimaan varsin otollinen sijainti valtameren rannalla ja kattavan jokiverkoston suulla. Pisatulosten tappio näyttää hyvittyvän korkeakouluvaiheessa sitten jopa monin verroin ja tutkimustuloksista päätellen oppimistulokset ovart olleet hyviä tai ainakin rekrytointi on onnistunut. Kulttuurista on näin nopeasti paha sanoa, mutta voitaneen sanoa, että Alankomaissa on vähän pidempi historia siinäkin.

Sellaista mittailua

-Kartturi