Krokettia ruokapöydässä – Katsaus hollantilaiseen ruokakulttuuriin

Hollanti on ilmeisesti mitä suurimmassa määrin voileipämaa noin alunperin. Päivän kolmesta ateriasta kaksi ensimmäistä, aamupala ja lounas, pyörivät voileipien varassa. Myös kahvia juodaan varsin liberaalisti, mielellään esimerkiksi jokaisella aterialla, iltapäiväteetä ja iltapalaa lukuun ottamatta. Linkissä onkin tiivistetty perinteinen Alankomaalainen ruokailu kätevästi prosessimuotoon, josta seuraavassa lyhyt referaatti.

Päivän tärkein ateria koostuu voileivistä, jugurtista ja, nyt voi nyökkäillä hyväksyvästi, puurosta. Suomalaiseen lounasaikaan voi juoda vaikkapa kahvit. Kahvitunnin korvilla sitten käydään lounaalla eli voileivillä, mistä jo tuossa vähän avauduinkin. Päivällisajan alkaessa juodaan taas kahvit tai teet ja naatiskellaan mieluusti makea välipala. Iltapäiväteen yhdennäköisyys on ilmeinen brittiläiseen kello viiden teehen. Kuuden maissa eli kotimaisen päivällisajan loppuvaiheilla sitten on päivällisen vuoro, joka on yleensä sitten ns. lämmin ateria. Iltapalan kieppeillä voikin taas keitellä teet ja nautiskella parit voikkarit tai lisää makeita leivonnaisia.

Suomessa usein tunnutaan harrastavan tietynlaista kyyristelyä ruokakulttuurista ja kuinka suomalainen perusruoka on niin tylsää ja mitensitä kehdataan ulkomaisille vieraille edes tarjota. Ei se Hollannissakaan siinä mielessä niin kummallista touhua ole ollut, ja välihuomautuksena; tokkopa se meno on tavan ihmisillä ollut niin kummallista tuolla Brillat-Savarinin ja Caremen kotomaassakaan, paitsi nyt tietenkin aatelisilla ja vallankumouksen jälkeen muuten vain tasa-arvoisemmilla kansalaisilla. Täällä perinteisin ruuan muoto on paikallisten mukaan kunnon rehti pata. Esimerkiksi käyköön vaikka nämä herkut: Hutspot ja Klapstuk yhdessä tai erikseen tai Stamppot. Ei vaikuta karjalanpaistikaan enää niin primitiiviseltä… Onhan täällä sitten myös sujuvasti poimittua vaikutteita naapurimaista kuten Saksasta ja Ranskasta. Myös Belgian lahja maailmalle, pommes frits tai Freedom Fries, on hyvin edustettuna ruokalistalla.

Asiallisesti ottaen sapuska on hyvää, mutta pääsääntöisesti ei mitenkään erikoisuutta tavoittelevaa tai muuten hienostelevaa. Keskeisenä erona voi mainita että kevyt- ja terveystuotteita ei juuri käytetä, se mitä syödään on ehtaa tavaraa, rasvaista, suolaista ja/tai makeaa. Ruokakaupassa tulee vaikutelma, että täällä osataan arvostaa tavallista hyvää ruokaa ja monipuolisia raaka-aineita. Eläimistäkin nähtävästi käytetään myös fileen ulkopuoliset ruhon osat, toisin kuin Suomalaisessa kaupassa voisi kuvittella. Suomalainen suorastaa hykertelee kuulessaan että maitoa ja piimää voi, sekä kuuluu, juoda vähän joka vaiheessa, ainakin lounaalla.

Suomalainen saa aika hyvän osviitan missä mennään käymällä esim Lidlissä ja ostamalla niitä Lidlin omia, Saksasta tuotuja, tuotteita. Rasvaa ja suolaa tosiaan käytetään täällä ilmeisen säälimättä ja uppopaistamista ei arastella jos tuntuu että sillä voitaisiin parantaa tulosta. Sama pätee muuhunkin maustamiseen ja sapuskat ovatkin usein varsin tanakasti maustettuja, tosin harvemmin varsinaisesti tulisia. Leivonnaisten puolella pohjoismainen helposti järkyttyy koska varsinaista ruisleipää on vaikea löytää, ja shokeeraavimpana varmaankin on monelle, että jopa ruokaleivät voivat olla makeita ja maustettu esim rusinoilla tai muilla kuivatuilla hedelmillä.

Pikaruoista tai välipaloista suosituimpia ilmeisesti ovat frikadellit ja kroketit. Sivumennen kroketitkin ovat ovat ilmeisesti Ranskalaista sukujuurta. Näitä molempia voi nauttia myös sujuvasti lounaalla leipien, keiton, munien, salaattituokkosen je hedelmien ohella. Frikadelli on tuubi jauhelihaa, eli siis pitkänomainen lihapulla tai ”minced meat hot dog”  niinkuin englanniksi kuvailivat, jonka voi nauttia esim sämpylän välissä. Suomalaisittain helpointa on ajatella frikadellia isohkona kuorettomana lihapullamassasta valmistettuna nakkina. Kroketti taas on alkujaan ollut tapa hävittää edellisten päivien padat ja muhennokset tekemällä niistä pallukoita tai tukevia pikku tuubeja ja friteeraamalla ne. Kuten arvata saattaa, kroketit ovat varsin hyviä ja varsin epäterveellisiä.

Tässäpä nopea ja pintapuoliseen kokemukseen perustuva johdatus Alankomaalaiseen keittiöön. Reseptien kanssa on hyvä jatkaa kulttuurimatkaa siellä kotoisten hellojen ääressä

– Kalle

Reseptejä

Kroketit lähemmin

Reseptejä

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Krokettia ruokapöydässä – Katsaus hollantilaiseen ruokakulttuuriin

  1. No sinä varmaan viihdyt Hollanissa. Tullaan varmasti käymään jos ruokiin lisätään maatjesta.

  2. Joo, kyllähän tämä sapuska ihan kotoisaa on. Juuri lounaalla istuttiin vaihto-opiskelijkäärin kanssa, ja porukka vähän jännästi kyseli että tiedänkä mitä nämä sapuskat on kun otin keittoa, rusinasämpylän, piimää ja maksamakkaraa ja rupesin syömään tyytväisenä.

    Ilmeisesti perusoletus on ainakin etelä-eurooppalisista, että Alnakomaalainen ruoka ei oikein ole hyvää tai on vähintäänkin kummallista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s